Olen aina pitänyt itseäni tiedostavana ihmisenä mitä ekologisuuteen tulee. En välttämättä ole ollut ekoilun malli-ihminen sillä meillä on auto, matkustetaan silloin tällöin lentokoneella jne. Mutta omasta mielestäni ainakin tiedän mikä luontoa kuluttaa ja mikä ei. Tavallaan tämä kuulostaa ihan kamalan tekopyhältä, että joo tiedän että yksityisautoilu kuormittaa luontoa mutta me nyt vaan tarvitaan sitä autoa.

Olen painiskellut ekologisen omatuntoni kanssa erityisen paljon lapsen syntymän jälkeen. Tiedän nimittäin, että lisääntyminen on todennäköisesti epäekologisin yksittäinen teko jonka koskaan tulen tekemään (ellei sitten lapseni keksi joskus tulevaisuudessa vaihtoehtoista energiantuotantomenetelmää, mutta tähän on vähän paha laittaa kaikki toivo). Toisaalta olen ennen muuta humanisti ja humanistiminälle lisääntyminen on ollut hyvinkin luonteva valinta.

Luonnonystävä sisälläni on kuitenkin jo jonkin aikaa surrut kaikkia niitä miljardeja vaippoja jotka joka päivä päätyvät kaatopaikalle jälkipolviemme ihmeteltäväksi. Olen itsekin käyttänyt lapsella kertakäyttöisiä vaippoja (nytkin hän vetelee sikeitä tyytyväisenä pampersinsa kanssa), mutta yli puolet käyttämistämme vaipoista on ollut kestovaippoja. Olen lukenut erilaisia tutkimuksia vaippavalinnan ekologisuudesta sillä kyllähän kestovaipankin pesuun menee sähköä, vettä ja pesuainetta. Osa tutkimuksista on todennut kestovaipan ja kertakäyttövaipan ympäristövaikutukset yhtä suuriksi.Toisaalta taas vaippajätettä kertyy kaatopaikalle pelkästään pääkaupunkiseudulla lähes 2000 tonnia vuodessa. Ja tutkimuksissa on harvoin huomioitu kestovaippojen käyttäminen useammalla lapsella, esimerksi osa meidän lapsellamme käytetyistä vaipoista on ostettu kirppiksiltä. Ja mielelläni niitä samoja vaippoja käyttäisin lapsen sisaruksillakin mikäli perheemme tästä vielä kasvaisi.

Kestovaippa valmiina toimintaan

Olen kuitenkin yrittänyt rajoittaa asiasta puhumista. Pelkään, että muut äidit ottaisivat asiasta puhumisen arvosteluna eikä humanisti sisälläni halua että kukaan luulee minun ajattelevan, että kertakäyttövaippoja suosiva äiti ei rakastaisi lastaan tai välittäisi lainkaan luonnosta. Niitä ”kyllä mä lastani rakastan vaikka en käytäkään sillä kestovaippoja/laitoin sen päiväkotiin/en imettänyt ollenkaan/annoin sille kerran jätskiä/listajatkuujajatkuuvaan” -keskusteluita on kyllä nähty jo tarpeeksi, ei kiitos. Toisaalta taas haluaisin kertoa koko maailman äideille, että kestoilu ei ole yhtään niin vaikeaa kuin luulisi ja että se voi oikeasti olla ihan hauskaakin! (Nimimerkillä löysin vaipan jossa on söpöjä koirakuvia, pakko saada…) Ja mielelläni myös opastaisin vaikka ihan kädestä pitäen ketä tahansa kestoilun saloihin jos vaan päästettäisiin.

Yllätyksekseni kestovaippojen myötä olen puolivahingossa perehtynyt myös muiden kestotuotteiden ihmeelliseen maailmaan. On kestopikkuhousunsuojaa, kestorättiä, kestovanulappua, jopa kestovessapaperia. Olen myös koko ikäni käyttänyt kestolakanoita, kestopyyhkeitä ja kestovaatteita asiaa sen kummemmin miettimättä. Kuin vaivihkaa viimeisten vuosien aikana talouteemme on myös hiipinyt ainakin kestorättejä ja kestovanulappuja. Ja hei! Lapsen tehtyä tuotoksensa pottaan pesen pyllyn ja kuivaan sen harsolla. Eli harso = kestovessapaperi?

Siinä ne on nätissä rivissä: kestovanulaput, kestorätit, kestolakanat, kestopyyhkeet ja kestokalsarit.

Vaikka humanistiminäni (se jolla on tämän pään sisällä eniten sananvaltaa) sanoo että kenenkään ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kertakäyttövaipan pukemisesta lapselleen ja että vanhemmuutta ei muutenkaan kuulu suorittaa vaan tehdä ensisijaisesti se mikä itsestä tuntuu oikealta, toivoisin että yhä useampi vanhempi uskaltautuisi kokeilemaan kestovaippailua. Ja että yhä useampi ihminen, vanhempi tai ei, jolla on aikaa ja mahdollisuus näihin asioihin perehtyä ylipäänsä miettisi, mitä heittää roskiin ja miksi.