MAMMA MIA!
Alkuun hieman omaa historiaani Mamma Miasta. Ensin oli Abba. Olen kuunnellut Abbaa paljon. Osaan kappaleet. Sitten tuli elokuva. Sitten vasta pääsin näkemään musikaalin West Endissä.
Olin jouluna 2013 Lontoossa katsomassa Mamma Miaa Novello-teatterissa ja se oli jännittävä kokemus. Meillä oli piippuhyllypaikat ja piti hieman kurkotella alaspäin, että näki kaiken. Lopussa muut nousivat tanssimaan (vahtimestarit mukaan lukien) ja me pidettiin vaan kiinni penkeistämme, koska meno oli aika hurjaa siinä korkeassa katsomossa. Onneksi baarin juoman sai muovilasissa ottaa mukaan katsomoon!
No. Se siitä taustatiedosta. Mamma Mia! on musikaali, jota ei saa muuttaa mitenkään. Eli periaatteessa, kun sen on kerran nähnyt, niin sen on sitten nähnyt. Kieli vain vaihtuu ja esittäjät. Mutta muuten tuntui siltä, että kaikki liikkeet ja eleetkin oli samoja mitkä olin jo noin vuosi sitten nähnyt. Varmastikaan näin ei täysin ollut, mutta siltä se tuntui. Kun puvustuskin oli lähes sama. Sinänsä kätevää (ohjaaja voi olla aina sama), mutta ehkä vähän tylsää. Jopa pressikuvat ovat samanlaisia!
Eihän tuo oikeastaan haittaa. Svenska Teaternin musikaali on hieno ja viihdyttävä. Ja taidolla toteutettu. Mutta ei sitä välttämättä montaa kertaa elämässä tarvitse nähdä, koska nyt jo tiesin monesti mitä ja minkälainen kohtaus on seuraavaksi tulossa. En siis yllättynyt mistään. Tiedän, että lopun kuuluisi ehkä olla yllättävä, mutta kun sen tietää tapahtuvan niin se jää vain perus-encoreksi. Sama asia miten tietää aina sen, että Paula Koivuniemi esittää Aikuisen naisen joka kerta.
Toki menen heti katsomaan kun tämä musikaali saadaan suomenkielisenä toteutettua. Siinähän ollaan jo hyvin pitkällä valmisteluissa. Paula Vesala on tehnyt tähän Svenskanin versioon suomenkielisen tekstityksen ja mitä nyt vähän seurasin laulujen sanoja, niin hyvältä vaikutti. Sanat menivät musiikkiin ja kunnioitti alkuperäisiä sanoituksia.
En ole mikään ruotsinkielen taitaja, mutta hyvin ymmärsin suurimman osan, koska repliikit on tuttuja ennestään (elokuvasta lähinnä) ja laulujen sanat hyvinkin tuttuja. Nehän on täysin siinä muodossa kuin Björn ja Benny on ne kirjoittanut. Ja ruotsinnoksia oli siitä syystä mukava kuunnella.
Ensemble on taitava. Tässä musikaalissa kiinnittää erityistä huomiota laulunlahjoihin, koska kyseessä nyt kuitenkin on Abban musiikki. Ja Agnetha ja Frida asettavat kovat lähtökohdat. Lineah Svärd Sofien roolissa laulaa upeasti, mutta puhuu niin niin ruotsia, että tämän pään ruotsintaidolla en ihan pysynyt perässä. Mia Hafrén Donnana ei muistuttanut Meryl Streepiä (kuten Lontoon version Donna) mikä oli erittäin hyvä juttu. Laulutaitohan häneltä löytyy. Sen kaikki tietää jo ennestään. Veera Railio on täydellinen valinta Tanjan rooliin ja tällä kertaa Ritan roolissa ollut Maria Sid oli yllättävän hauska ja sopiva rooliin, jonka Julie Walters tekee elokuva-versiossa unohtumattomasti. Harry, Bill ja Sam (Riko Eklundh, Kristofer Möller, Vallu Lukka) jäävät vähän naisten jalkoihin. Sama tapahtui Lontoossa, joten ehkä se kuuluu asiaan. Jos vertaa ensembleä kokonaisuutena Lontoon ensembleen niin toki tanssi- ja hieman myös laulutaidoissa Helsingissä jäätiin jalkoihin. Vauhtia ei ollut tanssikohtauksissa niin paljoa.
Lavastuksesta ja puvustuksesta ei voi sanoa mitään kun kyseessä on alkuperäisen kopion kopion kopion kopio. Kuten kuvasta näkyy.
Istumapaikkani oli ensimmäisen parven vasemmanpuolen kolmannessa lögessa. Lippu maksoi 45 euroa. Näköesteisyys oli tiedossa. En nähnyt lavan vasenta reunaa vaikka yritin kurkottaa. Tämä ei sinänsä haitannut, koska tiesin kyllä asiasta ja totesin, ettei se haittaa kun musikaali todellakin on jo kertaalleen nähty. Mutta silti olen sitä mieltä, että 45 euroa on liikaa tästä lipusta. Ja miten on mahdollista, ettei näillä hinnoilla ole narikkapalvelua??
Käytössämme oli siis tekstityslaite, jonka sai ilmaiseksi, mutta se piti varata jo lipunoston yhteydessä. Laite oli älypuhelimen kokoinen ja toimi moitteettomasti ja oli helppo käyttää. Aluksi oli hieman yhteysongelmaa, mistä varoitettiinkin. Mutta tämä siis ennen esityksen alkua.
Kaiken kaikkiaan esitys on hieno ja taidokkaasti tehty ja suosittelen ehdottomasti sen näkemistä edes kerran elämässä!
-R
Veera Railio, Mia Hafrén ja Anna Hultin
Helsinfors/Helsinki 2014-2015 cast
Kuva: Brinkhoff/Mögenburg