Peppi Pitkätossu
Peppi. Kaikki tuntee tapauksen. Esitellessään itsensä katsomossa istuvat lettipää-tytöt luettelevat nimirimpsun yhdessä Pepin kanssa. Muuten lapset ovat yllättävän hiljaisia katsomossa. Istuin kyllä ihan edessä, että en välttämättä kuullutkaan ihan kaikkea. Harmi. Olisin voinut oppia muutakin, kuin sen, että Tommin skeittilauta temppuilu oli nyt just sitten se Frontside-Ollie. Tämän kuulin takanani istuneelta pikku-Robinilta.
Palatakseni siihen Peppiin. On siinä kanssa yks selitysten mestari. Tuli ihan Uuno Turhapuro mieleen. Voisivat nämä kaksi ottaa oikein kisaa tästä epävirallisesta selitysten maailmanmestaruudesta. Myös tämä kouluun meneminen vain sen takia, että pääsee joululomalle tuo mieleeni Uunon töihin lähdön: ”Kun ei työtä, niin ei pääse lomalle”.
On kyllä ymmärrettävää, että Peppi kaipaa lomaa. Meno on sen verran vauhdikasta, että pieni lepo ei varmaan haittaisi. Toisaalta ne hetket näyttämöllä, kun Peppi pysähtyy hetkeksi hengähtämään tuntuvat todella pitkiltä ja särki hieman sitä kuvitelmaa, ettei Pepiltä energia lopu. Toisaalta taas oli mukava nähdä, että Peppikin todella nukkuu joskus.
Vauhtia siis näyttämöllä riittää ja tunnelmat vaihtuvat myös nopeasti. Sirkus kohtaus on juuri sopivan pelottava. En tiedä mitä lapset ovat mieltä, mutta minun mielestä se oli hieman pelottava. Niin kuin sirkuksen kuuluukin olla. Väliajan jälkeen oli vähän tylsää, mutta sitten onneksi tuli merirosvot, jotka olivat upea ilmestys. Sama juttu kuin sirkuksessa, sopivan pelottavia. Puvustus oli onnistunut tässä täydellisesti.
Puvustus oli muutenkin onnistunutta. Hieman vain ihmettelin miksi Peppi oli puettu niin lämpimiin vaatteisiin? Lisäksi en heti tajunnut miksi jollain on koulussa ratsastushousut jalassa? Mutta kyllä mä sen sitten hiffasin. Sehän liittyi hienoon robottimaiseen-valkeantäplikkääseen-Pikku-Ukkoon. Mahtava oivallus!
Peppi on Peppi. Inger Nilsson on Peppi. Se tiedetään. Mutta uutta on se, että nyt myös Anna-Riikka Rajanen on Peppi. Täydellinen valinta. Toinen täydellinen valinta on Raili Raitala Annikan roolissa. Ja sitten nämä muut hahmot, jotka minulla ainakin on jäänyt täysin huomaamatta aiemmin. Erityiesti nämä turkulaiset sketsihahmot Matti ja Teppo aka Jymy-Juntunen ja Kukkanen. Sauli Suonpää ja Iikka Forss. Aivan loistava kaksikko! Nauratti aikuisyleisöä ja myös lapsia. Aikuisyleisöä (joka on tarinan kuullut jo moneen kertaan elämässään) oli myös mukavasti ajateltu parilla ajankohtaisvitsillä, jotka selvästi ovat myös näyttelijöille mukavaa piristystä, kun saavat yrittää pudottaa kaveria. Valitattavasti vain siinä saattaa itsekin pudota… Herra Tossavaisen olisin halunnut oleva jotain kekseliäänpää kuin käsinukke. Verrattuna Pikku-Ukkoon jäi kovin mielikuvituksettomaksi.
Musiikki ja bändi, joka onneksi myös pääsi hieman lavalla esiintymään, oli virkistävää. Uusi musiikki sulautui täydellisesti tuohon vanhaan Peppi Pitkätossu-kappaleeseen, joka myös avautui uudelleen. Sehän on tosi hieno jazzsävellys. Pepinhän kuuluu toki laulaa, se on totta, mutta valitettavasti Peppi lauloi ja tanssi niin vauhdikkaasti samanaikaisesti, että laulujen sanoista oli hetkittäin mahdotonta saada selvää.
Sanoisin, että tämä näytelmä sopii koko perheelle, mutta erityisesti toki tytöille… Ei niille, jotka on tehty kanelista, sokerista jne. vaan niille, jotka on tehty etanoista, sammakoista ja koiran häntätupsukoista…
-R
Kuva: Helsingin kaupunginteatteri