Flirttikurssi 55+
Oho. Tästä on nyt jo kaksi viikkoa. Jouduin potemaan kulttuurikrapulaa tästä kahden viikon teatteri puristuksesta, joten unohdin ihan kirjoittaa tästä viimeisestä muttei vähäisimmästä. Noh, parempi myöhään…
Pääsin osallistumaan tälle flirttikurssille ihan eturivistä. Ja todellakin tuntui siltä, että olisin ollut samassa luokkahuoneessa näiden 55+ oppilaiden kanssa. Kun Eppu Salminen kurssinvetäjän roolissa kysyi: ”Kuka haluaa olla seuraava?” Teki mieli nostaa käsi ylös.
Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri
Tai ehkä sitten kuitenkin tuli se tunne, että ei kai oo mun vuoro nyt. Ei nyt vielä. Joku muu ensin. Samaa ongelmaa oli havaittavissa näillä herttaisilla kurssilaisillakin. Onneksi joukkoon aina mahtuu joku, joka uskaltaa olla ensimmäinen ja jakaa tarinansa muille. Jokainen henkilöhahmo oli kiinnostava tapaus ja erilainen muista. Suosikkihahmo vaihteli jatkuvasti. Kaikissa oli jotain vihattavaa ja jotain rakastettavaa. Hahmogalleria oli hyvin tasalaatuinen. Päähenkilöä ei ole, mikä toisaalta on häiritsevää, kun siihen on tottunut, että näytelmissä on yksi tarina keskiössä ja muita sitten taustalla. Tässä näytelmässä on toisinpäin. Taustatarinat on pääosassa ja pääsanoma taustalla. Mutta kun jälkeenpäin ajattelee, niin sanoma tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen. Miten erilaista yksinäisyyttä voi olla olemassa? Ja kuinka siitä selviää tiettyyn pisteeseen asti? Aika toimiva paketti siis on kyseessä.
Ensemble toimi loistavasti yhteen. Tottakai näin, kun on ammattilaiset asialla. Toisille annetaan tilaa ja tehdään yhdessä. Kukaan ei diivaile keskiössä. En pysty nostamaan ketään erikseen esiin, koska todellakin kaikki oli loistavia.
Yleisö oli arvetenkin myös 55+. Kuten yleensä tietysti muutenkin, mutta nyt erityisesti. Meitä nuoria oli kourallinen. Mikä on sääli. Koska vaikka tämä näytelmä kertookin vanhuuden nuoruutta elävistä ihmisistä, antaa se kuitenkin ajattelunaihetta myös nuoremmille. Toivonkin, että nuoremmat uskaltautuvat (näytelmän nimestä huolimatta) katsomaan tätä konkarinäyttelijöiden täyteistä Arena-näyttämön täyttävää komediaa.
Suosittelen eturiviä kerrankin myös muille.
-R
Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri