Nummisuutarit

Tähän kuvaan tiivistyy hyvin oma kokemukseni ja suurin muistikuvanikin pitkälti esityksestä. Kuva on näytelmän alkupuolelta ja lupasi paljon jatkoa ajatellen. Valitettavasti vain nämä lupaukset jäivät suuremmalta osin lunastamatta. Ennakkotiedot (joita tahtomattani sain kuulla) taisivat myös pilata hieman tätä kokemusta. Siitä johtuen myöskin tämä teksti sisältää spoilereita.  

 

Kuva: Stefan Bremer/Kansallisteatteri                                          

Toisaalta, tämä kuva ei tee oikeutta mahtipontiselle lavastukselle. Toisaalta, sitä ei ollut kuin kahdessa näytöksessä. Toisen näytöksen korkea työväentalon juhlasali ja neljännen näytöksen ylväästi kohoava männikkö. Muuten lavastus oli jopa minimaalista.

Musiikillinen osaaminen näyttelijöiden keskuudessa on Kansallisteatterissa tänä päivänä ykkösluokkaa. Se on todistettu jo moneen kertaan. Tässä produktiossa näyttelijöiden esittämä musiikki ja ”äänitemusiikki” olivat toisilleen täysin vastakohtia, mutta antavat näin tilaa toisilleen. Näyttämöllä soitettu musiikki on riemastuttavaa ja muistuttaa siitä, että kyseessä on huvinäytelmä. Aku Hirviniemen Tilulii-laulu (kuvassa myöskin) on suora kunnianosoitus suomalaisille estraditaiteilijoille niukkaeleisenä spektaakkelina. Hääkohtauksesta mieleen jäi päällimmäisenä musiikki. Sibelius, Sinatra ja Amy Winehouse ilmensi juuri tämän päivän häämusiikkia ja väliajalle siirtyminen Ankin herkän tulkinnan siivittämänä jätti todella odotukset korkealle. Toisella puoliajalle kuultiinkin sitten hienoa uutta Timo Hietalan säveltämää musiikkia. Ei enää Sinatraa. Sibelius häärii taustalla. Itselläni huomio kiinnittyi kurkien ääniin, tuohon suomalaisuuden ääneen, Sibeliuksen mukaan.

”näytelmätaide ei ole kosmopoliitillinen; se on ihan arvoton, jos ei kansallinen henki sitä elähytä, kansan rakkaus sitä virvoita”                             -Oskari Vilho sanoi näin 1870-luvulla

Ajankohtaisuus. Sanomattakin selvää, että tämä suomalaisesta miehestä kertova komedia on aina varmastikin oleva ajankohtainen. Kyllä niitä mammnpoikia aina jostain löytyy. Mutta kuitenkin, tähän meille niin kovin rakkaaseen Esko-hahmoon voidaan tuoda piirteitä nykymaailmasta, mutta nyt oltiin niin lähellä, että Eskosta oli vaara tulla vihattu hahmo. Onneksi Perussuomalaisuus jäi kuitenkin ensimmäiselle puoliajalle ja toisella keskityttiin vain Eskon masennukseen. Ja siihen Esko jää. Miksi loppu piti tehdä näin? Eihän huvinäytelmä voi päättyä näin.

Kuten tästä voi siis päätellä. Viides näytös oli päätetty poistaa kokonaan. Näin ollen juonesta tuli yksinkertaisesti Eskon tarina, kun se koko komeudessaan kertoo jopa kolmekin tarinaa. Se ei sinänsä haitannut, mutta venytti ikävästi toista puoliaikaa (joka oli myös kovin masentava), ja jätti myös ikävästi sivuun sellaiset hahamot kuin Iivari ja Sakeri. Ja kun vielä Sakerin roolissa on loistava Seppo Pääkkönen (adidas-pöksyineen) ja rooli jotenkin todella kohdillaan, niin on sääli, että heidän osuutensa oli niin pieni. Lisäksi ja luultavasti myös suuri syy siihen, miksi en niin kovasti pitänyt näistä juonimuutoksista, on myös se, että naisroolit oli heivattu tyystin pois. Kreetana oli mies ja Eskon äiti Martta oli mitätön sivuhenkilö eikä Jaanan osuutta naimakaupoissa ollut olemassakaan. Toki, olihan Mikko Vilkastuksen rooli annettu naiselle, mutta miten siinäkin sitten kävi? Totesin mielessäni siinä vaiheessa, että ”noni, olishan se pitänyt arvata”. Entäs sitten Aku Hirviniemi, uhka vai mahdollisuus Kansallisteatterille? Myy varmasti kuin Tauno Palo aikoinaan, mutta tiedä sitten. En oikein tiedä. BTW miten tuollaisen roolin tekevä pystyy somettamaan väliajalla??

Lyhyesti sanottuna pidin ensimmäisestä puoliajasta, väliajan jälkeen tuntui kuin olisi tullut väärään saliin ja seuraisi täysin eri näytelmää. Hääkohtaus oli mahtipontisuudessaan hienoin näytös, ja valitettavasti suosikkikohtaukseni ”apina markkinoilla”, oli kyllä hyvä ja hienosti toteutettu ja näytelty, mutta ei siltikään sytyttänyt.

Yleisö oli todella monenkirjavaa ja ikähaitari oli kerrankin todella laaja. Hyvä! Näytöksen jälkeen yritin salakuunnella eräitä teinipoikia, mutta en oikein ymmärtänyt heidän kieltään. Esko oli niinku jotenki ”random” ja niin edespäin. Mutta totesivat kuitenkin, että kyseessä on ensimmäisiä suomalaisia näytelmiä, et aika hyvä silleen.

Paljon jäi kuitenkin hyviä muistoja/muistikuvia, joten tämä ei ollut täystyrmäys! Vaikka siltä voi kyllä vähän vaikuttaa.

-R