Kyllä isä osaa

Se on moro.

Näyttää niiiin tutulta. Eikö vain? Mitä heille kuuluu tänään? 

Kuva: Tampereen Komediateatteri

Jos yhdellä sanalla vain kuvailisin, se olisi: Ysärinostalgiaklassikko.

”Kyllä isä osaa” on TV-sarja, jonka kaikki (no, aina löytyy poikkeuksia), ainakin lähes kaikki 90-luvulta muistavat. Itse olen ollut alle 10-vuotias, kun sarja ensimmäisen kerran tuli telkkarista. Yksinkertainen, toistoa toiston perään huumori upposi silloin niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Tosin, luulen, että harvempi aikuinen vaan kehtasi myöntää pitävänsä sarjan huumorista. Nyt vuonna 2015 teatterín lavalle tuotuna sama huumori tuntui purevan niin ysärilapsiin kuin heidän vanhempiinsakin. Tunnarin lähdettyä soimaan, katsomossa annettiin ablodit. Aikamoista.

Näytelmä oli yhtä yksinkertainen kuin TV-sarjakin aikoinaan. Yksi juoni, jota sitten väännettiin ja käännettiin. Voisin jopa verrata tätä Simpsoneihin. Siis siinä mielessä, että kun Simpsoneista tehtiin elokuva, tuntui se vain yhdeltä ylipitkältä jaksolta. Muuten tällä ei kyllä ole mitään tekemistä Simpsoneiden kanssa…

TV-sarja tuotiin lavalle onnistuneesti. Vaikkakin television katseleminen teatterissa tuntui aluksi oudolta. Mutta eihän ilman isän taksiasiakaskohtaamisia ”Kyllä isä osaa” olisi ”Kyllä isä osaa”. Joten ehdottoman fiksusti tehty ratkaisu!

Vitsit nyt olivat vanhoja, mutta tässä tapauksessa se suotakoon.

Kiitos Tampere. Ensi vuonna toivottavasti näemme useammin!

-R