Ladykillers – Sarjahurmaajat

Syyskuun toinen #kerrankuussateatteriin tapahtui lauantaina 27.9. Vuorossa oli Helsingin Kaupunginteatterin Ladykillers – Sarjahurmaajat.

Tarina lähtee hieman vaisusti liikkelle ja ensimmäisen kohtauksen aikana ehdin jo miettiä, että oliko tämä siis todella musta farssi? Mustaa huumoria ja niitä hurmaajia, kun saa odotella turhan kauan eikä vitsit silloinkaan vielä oikein kunnolla kanna. Nopeasti kuitenkin hurmaajajoukon saavuttua näyttämölle farssi on syntynyt. Ja juuri kun meno on parhaimmillaan tulee mainoskatkomaisesti väliaika. Se valitettavasti tällä kertaa latistaa tunnelmaa.

Toinen puolisko on sitten vain kilpajuoksua loppua kohti. Mutta silti mainioita juonenkäänteitä ja kommelluksia täynnä. Mahtavat lavasteet pääsevät näyttämään kaikki puolensa ja salaisuutensa.

Näyttelijöistä. Pirkko Mannolan ei-minusta-lainkaan-hömppä rouva Wilberforce on hurmaajista hurmaavin. Laulu vierii suorastaan luihin ja ytimiin asti. Ja kuinka hurmaavia olivatkaan hänen ystävättärensä! Olisin toivonut heillä olevan enemmän osallisuutta tarinassa. Erityisesti parivaljakko Lauri ja Vilpas, heitä toivoisi näkevän enemmänkin yhdessä. Näin Hynttyyt Yhteen-fanina toteaisin. Asko Sarkolan tutut ja turvalliset koomiset maneerit ei tällä kertaa häiritse yhtään vaan päinvastoin istuvat kuin nenä päähän. Mikko Kivisen ajoittain viipyileva komiikka on vertaansa vailla olevaa. Papukaija jäi vähän turhaksi roolihenkilöksi…

      Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri                                                                                                                                               

Tietysti viihdyin taas. Teatterissa on taikaa.

-R