Sylvia

Sylvia ei päässyt yllättämään. Kutakuinkin odotettavissa olevaa hassuttelua koirien inhimillistymisesta. Ja parisuhteesta. Ei oikein tiennyt, että pitäisi Sylvia ajatella nyt koirana vai ihmisenä, koska eri näkökulmalla on luonnollisesti suuri merkitys näytelmän sisältöön.

​En omista koiraa (enkä myöskään parisuhdetta). Lapsena meillä oli maalla koira, jonka tehtävä oli olla ulkona ja vahtia taloa. Mielestäni tämä on edelleen koiran tehtävä. Senkään takia tälläinen koiran rellestäminen sohvalla ja muutemkin ympäriinsä ei oikein iskenyt minuun.

Onneksi näyttöllä olivat kuitenkin esityksen pelastajina fyysisen komiikan mestari Heidi Herala ja todella upean Phyllisen roolin tekevä Aino Seppo. Toki on myönnettevä, että Elina Aalto on kyllä tehnyt kotiläksyntä omaksuessaan koirana olemisen keveyden.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri