Aloitan poikkeusellisesti kertomalla näkemäni esityksen esiintyjät. Kyseessä, kun on supermoniroolitus. Billy: Amos Brotherus, Michael: Luca Elshout, Debbie: Nicole Karlsson, Isä: Kari Mattila, Tony: Petrus Kähkönen, Äiti: Raili Raitala, Mummi: Leena Uotila, Mrs. Wilkinson: Jonna Järnefelt, Mr. Braithwaite: Pekka Hiltunen, George:Panu Vauhkonen, Billy aikuisena: Jukka Kontusalmi En tiedä kuinka monta kertaa lyhyen näytäntökauden aikana täysin sama […]

Tähän kuvaan tiivistyy hyvin oma kokemukseni ja suurin muistikuvanikin pitkälti esityksestä. Kuva on näytelmän alkupuolelta ja lupasi paljon jatkoa ajatellen. Valitettavasti vain nämä lupaukset jäivät suuremmalta osin lunastamatta. Ennakkotiedot (joita tahtomattani sain kuulla) taisivat myös pilata hieman tätä kokemusta. Siitä johtuen myöskin tämä teksti sisältää spoilereita.     Kuva: Stefan Bremer/Kansallisteatteri                                           Toisaalta, tämä kuva ei […]

En tiennyt etukäteen tästä näytelmästä tai edes elokuvasta mitään, joten olin onnekas siinä suhteessa, etten tiennyt yhtään mitä odottaa. Tiesin vain ja ainoastaan sanan: kulttielokuva. Se herättää jopa hieman skeptisiä odotuksia tälläisessä erittäin vähän elokuvia katsovassa tyypissä. Nähtyäni näytelmän se kuitenkin herätti kiinnostuksen selvittää asioita. Ehkä jopa yritän elokuvan katsoa, jos eteeni tulee. Näytelmä on hyvin […]

Päässäni alkoi soimaan eräs kappale, eräästäkin elokuvasta, kun aloin muistelemaan mitä tuli tällä kertaa Kansallisteatterin suurella näyttämöllä nähtyä: ”Spectacular, SpectacularNo words in the vernacularCan describe this great eventYou’ll be dumb with wonderment So excitingThe audience will stomp and cheerSo delightingIt will run for fifty year!” Toivon kuitenkin, ettei ihan viittäkymmentä vuotta tämä spektaakkeli pyörisi. Suomen […]

Parantaakseni teatterimorkkista, joka lauantaista aiheutui (ks. edellinen postaus) halusin lähteä vielä kesäteatteriin Suomenlinnaan. Oli myös viimeinen viikko käsillä, joten pakko oli mennä. Ja hyvä, että menin! Kokemus oli lähes täydellinen.                                                                     Kuva: Ryhmäteatteri ”Kansallisteatteri goes nature”. Kyseessähän kuitenkin oli Ryhmäteatterin kesäproduktio, mutta kun lavalla nähdään näin vakavaa pukudraamaa tulee välttämättä kansallisteatteri mieleen. Siis ylipäätänsä minkä tahansa […]

Ensimmäistä kertaa teki pahaa laittaa blogin kategoria kohtaan ”suosittelen”. Mutta toki suosittelen kaikkia käymään aina teatterissa, vaikka en itse kyseisestä produktiosta olisikaan pitänyt. Ja tästä en pitänyt. Lauri Meri käytti Helsingin Sanomien arvostelussaan sanoja ”eltaantunut” ja ”seksistinen”. Parempi sanoja kuvaamaan tätä farssia en voisi kuvitellakaan. Teksti on kirjoitettu 1984 ja jotenkin kuvitellaan, että se pystytään […]

Tämän kesän ensimmäinen (toivottavasti ei viimeinen) kesäteatterivierailu. Mökiltä tontun kanssa lähdettiin Olavi Virran juhlavuoden innoittamana katsomaan Mikkelin teatterin kesäproduktiota Tähti ja meripoika. Lippu netistä kännykkään onneksi onnistui. Esitys oli lähes loppuunmyyty. Yllätyin siitä, että katsomoon oli numeroidut paikat. Mielestäni ne eivät kuulu kesäteatteriin. Kesäteatteriin kuuluu extempore-lähdöt, mutta tälläinen sotii sitä vastaan. Lavastus oli kaunis. Sopivan […]

”What a dump!” Tätä odotin koko kevään. Ja melkein jäi näkemättä! Olin vaan ajatellut, että toukokuussa sitten… Mutta en tajunnut, että vika näytös olikin jo 9.5.! Onneksi sain vielä liput toka vikaan näytökseen. Muuten olisi harmittanut ja kovaa. Eli valitettavasti on todettava, että tämä produktio on poistunut jo Espoon Kaupunginteatterin ohjelmistosta. Miksi tätä niin odotin? No, […]

Lähes levällään on tämä parisuhde meidän katselijoiden edessä. Nainen voittaa meidät puolelleen heti alussa. Eikä päästä otteestaan. Dario Fon ja Franca Ramen komedia parinkymmenen vuoden takaa istuu tähän päivään kuin nenä päähän. Viittaukset tämän päivän politiikkaan ovat osuvia, mutta hieman toki häiritsee, että osa näistä jo hieman vanhentuneita. Koska tilanne on tällä hetkellä hyvin elävä […]

Paluu menneisyyteen vai paluu tulevaisuuteen? Kumpaakin oli havaittavissa Uuden Iloisen Teatterin revyyssä Kivaa ja korkealta! Ja kumpikin käy myös minulle. Vaikka Arena-näyttämön penkit olivat huomattavasti mukavammat, olemme kuitenkin kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että mieluummin jälleen oomme täällä, Peacockin kovien penkkien päällä! Itse olen kuulemma ensimmäisen kerran istunut tässä katsomossa parivuotiaana, ehkä vuonna 1989, ja siitä […]