Tätä odotin kovasti. Silti pitkitin odotusta lähes loppumetreille. Nyt on enää muutama esitys jäljellä. Jatkoa ei ole luvassa syksyllä, eikä ihmekään, kun nytkin katsomo oli puolityhjä. Ja se on paljon suurella näyttämöllä. Mutta on se harmi, ettei Kansallisteatterin yleisö osaa arvostaa erilaista. Minä tykkäsin tästä. Toistelin sitä myös itselleni viikon ajan, kun en oikein uskonut […]

En tiedä kehtaanko myöntää kuinka kauan tästä jo on… Pakko se on kertoa, koska kyseessä oli niinkin pieni suuri päivä kuin Maailman Teatteripäivä eli 27. maaliskuuta. Lauri Maijala luki Teatteripäivän julistuksen lämpiössä ennen esityksen alkua, kuten tapana on. Tämän vuoden julistuksessa Krzysztof Warlikowski toteaa, että ”Teatterin olemassa olon tarkoituksen pitäisi olla juuri muurin taakse katsominen. […]

Jätän nyt vähemmälle huomiolle sen, että olin taas eläkeläisten ympäröimänä Kansallisteatterin Willensaunassa, kun nuoriso valui viereiseen Pienen näyttämön Pohjalla-esitykseen. Eihän siinä mitään. Olen sen jo nähnyt. Tämä Aamu, on Kansallisteatterin Michael Baranin kirjoittama ja ohjaama moderni-klassinen-puhenäytelmä, joka perustuu dialogeille. Neljä näyttelijää eivät tainneet missään vaiheessa olla enempää kuin kaksi kerrallaan näyttämöllä. Tälläistä näytelmää on helppo […]

Olin jälleen kerran tiistai-iltana teatterissa. Minä ja sata eläkeläistä. Tunsin itseni tällä kertaa todella ulkopuoliseksi. Johtuneeko siitä, että oli tiistai? Vai, että Teatteri Avoimet Ovet on myynyt tätä esitystä eläkeläisporukoille? Vai eikö tämä aihe vain kiinnosta nuorempia? Kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa voin hyväksyä. Viimeistä en. Itse kuulun vielä siihen sukupolveen, jonka isovanhemmat ovat olleet sodassa. Molemmat […]

”Näyttelijäntyön juhlaa!” Julistettiin Kansallisteatterin nettisivuilla. Yritin kuitenkin sivuutta tämän aika vahvan hehkutuksen ja lähdin avoimin, ehkä jopa hieman epäilevin (ihan varmuuden vuoksi) mielin extempore tiistai-iltana teatteriin. Kansallisteatteriin saa nimittäin samanillanlippuja puoleen hintaan!! Hyvin äkkiä tuli kyllä selväksi, että tämä on todellakin näyttelijäntyön todellista juhlaa. En muista, koska olisin nähnyt tälläistä teatteria, jossa näyttelijöillä olisi näin hienosti hallussa […]

Oho. Tästä on nyt jo kaksi viikkoa. Jouduin potemaan kulttuurikrapulaa tästä kahden viikon teatteri puristuksesta, joten unohdin ihan kirjoittaa tästä viimeisestä muttei vähäisimmästä. Noh, parempi myöhään… Pääsin osallistumaan tälle flirttikurssille ihan eturivistä. Ja todellakin tuntui siltä, että olisin ollut samassa luokkahuoneessa näiden 55+ oppilaiden kanssa. Kun Eppu Salminen kurssinvetäjän roolissa kysyi: ”Kuka haluaa olla seuraava?” Teki […]

Nyt se on siis vihdoinkin nähty ja koettu. Kolmastoista vuosi menossa tällä Helsingin Kaupunginteatterin jackpotilla. Martti Suosalo ja Mika Nuojua ovat esittäneet tätä irlantilaisen Marie Jonesin kirjoittamaan kahden miehen ja 15 roolin näytelmää jo niin kauan, etten voi oikein käsittää miten se on edes mahdollista tässä maassa. Mistä ihmisiä riittää katsomoon? Asia piti selvittää…                                         […]

Peppi. Kaikki tuntee tapauksen. Esitellessään itsensä katsomossa istuvat lettipää-tytöt luettelevat nimirimpsun yhdessä Pepin kanssa. Muuten lapset ovat yllättävän hiljaisia katsomossa. Istuin kyllä ihan edessä, että en välttämättä kuullutkaan ihan kaikkea. Harmi. Olisin voinut oppia muutakin, kuin sen, että Tommin skeittilauta temppuilu oli nyt just sitten se Frontside-Ollie. Tämän kuulin takanani istuneelta pikku-Robinilta. Palatakseni siihen Peppiin. On siinä kanssa […]

Lainavaimo on Jordi Galceran ilmeisesti hyvinkin tuore komedia. Hän voitti näytelmästään vuonna 2014 parhaan näytelmäkirjailijan Ceres-palkinnon. En oikein ymmärrä mistä hyvästä. Idea on hyvä, mutta silti näytelmä toistaa samaa vanhaa vitsiä vain uudestaan ja uudestaan. Mielestäni pikkujouluhuumoria, mutta sehän se meitä naurattaa. Minua kuitenkaan ei taaskaan teksti saanut nauramaan eikä viihtymään. Näyttelijät tekivät sen. Turhaa kertausta […]

Olin tänään teatterissa. Ja yleensä täytyy odottaa seuraavaan päivään, että voi jotenkin näkemäänsä purkaa, mutta nyt on pakko tehdä se heti, koska olen menossa huomenna töistä suoraan taas teatteriin. Luvassa ei siis ole mitään täydellistä pohdintaa. Ehkä korjailen tätä sitten myöhemmin, kun kaikki avautuu päässä. Olin siis katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-näytelmää Studio Pasilan näyttämöllä. Näytelmä […]