Alkuun hieman omaa historiaani Mamma Miasta. Ensin oli Abba. Olen kuunnellut Abbaa paljon. Osaan kappaleet. Sitten tuli elokuva. Sitten vasta pääsin näkemään musikaalin West Endissä. Olin jouluna 2013 Lontoossa katsomassa Mamma Miaa Novello-teatterissa ja se oli jännittävä kokemus. Meillä oli piippuhyllypaikat ja piti hieman kurkotella alaspäin, että näki kaiken. Lopussa muut nousivat tanssimaan (vahtimestarit mukaan lukien) ja […]

Tässä menneen vuoden teatterivierailut, joita pari enemmän kuin kerran kuussa…   Kun kyyhkyset katosivat – Kansallisteatteri Tohtori Zivago – HKT Vadelmavenepakolainen – KOM Lauantai – Kansallisteatteri Ilta Esko Salmisen kanssa – Kansallisteatteri Seitsemän kielen kitaralla – Drom Kaspar Hauser – Q-teatteri Vielä ehtii – HKT Vanja-eno – Kansallisteatteri Ladykillers – HKT Keijukaisneuvos Koo – HKT/HDC Huijarin […]

Toinen pari uunista ulos. Tarkoituksenani ei ollut jättää kolmen kuukauden väliä näiden kahden helsinkiläisen Vanja-enon välille. Mutta, koska lipunmyynti kaupunginteatterilla on käynyt kuumana, niin en sitten saanut lippua aiemmin. Nytkin satuin onnekseni saamaan ilmeisesti peruutuspaikan. Ja odotus onneksi myös palkittiin. Klassista teatteria. Neljä näytöstä. Pidin erityisesti siitä, että näytökset oli selkeästi erotettu toisistaan. Tekstiä, kun Tsehovilla […]

Tästä on nyt yli viikko kun näin Q-teatterin Ihanat ihmiset, joten siitä kirjoittaminen tuottaa jo hieman vaikeuksia. Tämä kun taisi olla muutenkin liian vaikea tapaus meikäläiselle. Twiittasin näytöksen jälkeen, että ”omituisen hieno tapaus”,  ja se kuvastaa aika hyvin edelleen tunteita. En edelleenkään ymmärrä ihan kaikkia asioita mitä näin.  Ja jollain tasolla liikuttiin niin samoissa teemoissa (tavallaan) kuin […]

Tein listan Ryhmäteatterin Supernaiivista: 1. ainotossut 2. suomifilmi 2. brio 3. 007-tuoksu 4. säkkijärven polkka 5. einstein Kuva: Janne Siltavuori Yritin välttää näkemästä tänä syksynä kahta Vanja-enoa peräkkäin. Yritin myös välttyä siltä, etten näkisi Santeri Kinnusta kahta kertaa peräkkäin HKT:n pienellä näyttämöllä. Näissä onnistuin, mutta nyt näinkin sitten Albert Einsteinin peräkkäin kahdella eri näyttämöllä Helsingissä. […]

”Ihmiset, jotka tulevat myöhässä, ovat yleensä paremmalla tuulella kuin ne, jotka saapuvat ajoissa paikalle.” Jotenkin näin totesi Einstein hetkeä myöhemmin, kun saavuimme seuralaiseni kanssa hieman myöhästyneinä paikalle. Osui ja upposi. Tämä kolmen miehen näytelmä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on niin tiivistä dialogia koko puolitoistatuntisen, ettei keskittyminen päässyt edes tällä päällä hetkeksikään herpaantumaan. Paitsi, kun yritin […]

Tampere – Suomen teatteri pyhättö. Silti liian harvoin siellä tulee vierailtua. Nyt kuitenkin tuli. Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämölle tuotu Vanhan naisen vierailu (Der Besuch der alten Dame) valikoitui Tampereen suuresta tarjonnasta lähinnä sen takia, että lippuja oli saatavilla ja pientä taustatutkimusta tehdessäni selvisi, että teksti on Saksassa hyvinkin tunnettu ja luettu. Lisäksi teatterin sivuilla mainittiin, […]

  Olin maanantaina 27.10. teatterissa. Väliajalla tuli tieto, että stand-up koomikko Ismo Leikola oli valittu maailman hauskimmaksi ihmiseksi. Minä tosin olen sitä mieltä, että maailman hauskimmat ihmiset löytyi sinä iltana Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöltä. Tämä oli kolmas kohtaamiseni Otetaas toiset! -komedian kanssa tänä syksynä. Ensimmäinen kosketus tapahtui Kaupunginteatterin syksyn ohjelmiston esittelytilaisuudessa, jossa jo tuolloin kävi ilmi […]

eli sisar Huttusen ihmeellinen elämä. KOM-Teatterissa. Kaksi viikkoa ensi-illan ja kantaesityksen jälkeen. Suuri spektaakkeli, mutta KOMin pienehköllä intiimillä näyttämöllä tämä tapaus jää kuitenkin helposti lähestyttäväksi. Se vetää mukaansa. Kirjaimellisesti kuitenkin vasta väliajan jälkeen, kun rohkaisuryypyt on nautittu. (Miksei muuten lämpiössä tarjoilla Jaloviinaa?) Yleensähän suuret musikaalispektaakkelit jää hieman etäisiksi, kun niitä joutuu seuraamaan suurten näyttämöiden takaparvilta. Mutta tämähän […]

Perjantaina kotimatkalla töistä havaitsin, että HKT:llä oli äkkilähtökoju auki (liput siis puoleen hintaan). En voinut vastustaa kiusausta ja ostin lipun metromatkalla. Onneksi kaupunginteatterilla onnistuu lipun näyttäminen puhelimen näytöltä, muuten jäisi tälläiset äkkilähdöt käyttämättä. Tulostinta kun en omista. Kuitenkin. Lähdin siis katsomaan Huijarin muistiinpanoja, josta oli tämän jälkeen enää 7 esitystä jäljellä. Eli viimeisiä viedään. Olen käynyt […]