Jälkeenjäävät

”Oli synkkä ja myrskyinen yö”… tai ilta. Hurjasta säästä huolimatta, Q-teatterin loppuunmyyty näytös sai katsojat paikalle houkuteltua paikalle ja perjantai-iltana oli aistittavissa pikkujoulutunnelmia. Taskumatteja, taskumatteja…

Olin taas hieman skeptisellä mielellä liikenteessä. Jälkeenjäävät myytiin taas niin nopeasti, että tämä herätti epäilykseni. En meinaan ihan täysin pitänyt Kaspar Hauseristakaan suurestä hypestä huolimatta (tosin en nähnyt kuin toisen puoliajan, koska myöhästyin ensimmäisestä…)

Vauhti oli yhtä kovaa kuin Kaspar Hauserissa. Mukana oli vain pysyttävä. Jos jotain meni yli ymmärryksen, piti se sinne jättääkiin. Pohtimiseen ei annettu aikaa. Vahvat valoefektit meni suoraan sanoen epämukavuuden puolelle. Silmiin sattui ihan oikeasti. En tiedä muista, mutta itselläni oli ainakin todella epämukava olo.

Jälkeenjäävät koostui episodeista elämän tämän- ja tuonpuoleisen rajamailla. Sen ympärillä pyörivistä ihmisistä. Lähinnä tosin ns. ensimmäisen maailman ongelmista. Erittäin tarkkaan mietitty ja kirjoitettu junaepisodi, johon palattiin (valitettavasti) useampaan otteeseen näytelmän aikana, oli yksinkertaisessa oivaltavuudessaan loistava. Mutta olisi toiminut myös huomattavasti lyhyempänä. Nyt jatkuvuus söi rankasti hauskuudesta. Tämä valitettavasti vaivasi myös paria muutakin episodia. Onneksi näytelmän pelasti Tommi Korpelan hulvaton räppi-ilotulitus! Väliajalle lähti hyvillä mielin.

-R