Kivaa ja korkealta!
Paluu menneisyyteen vai paluu tulevaisuuteen? Kumpaakin oli havaittavissa Uuden Iloisen Teatterin revyyssä Kivaa ja korkealta! Ja kumpikin käy myös minulle. Vaikka Arena-näyttämön penkit olivat huomattavasti mukavammat, olemme kuitenkin kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että mieluummin jälleen oomme täällä, Peacockin kovien penkkien päällä!
Itse olen kuulemma ensimmäisen kerran istunut tässä katsomossa parivuotiaana, ehkä vuonna 1989, ja siitä lähtien on UIT ollut aina suuri ilon lähde. Ensimmäinen oma muistikuvani on vuoden 1990 revyy Meitin Finland, jota esitin viisivuotiaana enon mökillä pari tuntia, ymmärtämättä luonnollisesti sanaakaan mistään. ”Kun mä rupesin ryyppäämäään, niin lestissä luki, että Alko…” Näitä 90- ja 2000-luvun revyitä (jotka onneksi aina televisiossa esitettiin) löytyy VHS-kaseteilta vino pino. Joten taustatietoa menneisyydestä löytyy!
Vaikka vanhoja kaikuja on nähtävissä, on tekijätiimi kuitenkin tuonut sopivan annoksen myös nykyaikaa lavalle. Lähinna tässä kohtaa tarkoitan musiikkivalintoja. Ajankohtaisuus sketseissä jää hieman uupumaan. Ja se kuitenkin on tässä lajissa erittäin oleellinen asia. Vaikea asia toki. Sketsit ovat ajankohtaisuudeltaan tasoa ”viime vuonna tapahtunutta” ja osa jää sen takia jopa liian kaukaisiksi. Tämä ehkä toimi 90-luvulla, mutta ei enää. Elämme niin hetkessä. Onneksi mukana on loistavaa ”ajatonta” komiikkaa. Politiikka jää myös ikävästi taka-alalle, mikä on sääli, mutta toki on ymmärrettävä, että tällä hetkellä poliittinen tilanne on avoin ja aika hankala aihe. Joten sen takia olisi jytky-vitsinkin voinut jättää käyttämättä. Se alkaa olemaan aika kulunut ja ärsyttävä vanha vitsi. Vielä ei voi puhua edes klassikosta sen kohdalla.
Se, miten UIT aina onnistuu löytämään näitä uusia todellisia monilahjakkuuksia on mysteeri. Hyvä, että on paikka, jossa nämä saavat näyttää kyntensä. Erityismaininnan ansaitsee mielestäni Minttu Sinkkonen, joka valloitti heti ensimmäisten askelten jälkeen. Lisäksi mainittakoon, että hieman itseni yllättänyt Vanessa Kurrin esiintyminen oli ehkä vielä näin alussa hieman haparoivaa, mutta propsit alun Ouvertyyrin vetämisestä!! Se vaatii todella paljon! Ja oli hienoa, että heti alussa tuli selväksi, että tämä missi osaa kyllä laulaa. Mutta sehän UITissa on aina ollut se juttu. Näyttelijät alkaa laulamaan ja tanssijat replikoimaan ja missit villiintyy.
Kuva: Mirkku Merimaa / UIT
Vaikka toisaalta, avausnumeron vetäminen olisi kyllä kuulunut jollekin muulle. Mutta onneksi Puntti Valtonen pelasti tilanteen Luontoliitto-monologillaan avausnumeron jälkeen. Tuli kotoisa olo heti, kun näki Puntin höpöttelemässä kännykkään. Mieleen nousi vuoden 1996 Haloolla Päähän, jossa vielä vitsailtiin NMT-kännyköille. Puntilla oli silloin ”kännykkä” (joka osoittautui silmälasikoteloksi, jolla voi hyvin huijata ihmisiä…) ja seuranaan karkeamaltainen bissennoutaja Kärri Cooper. Oi niitä aikoja… Tätä seurasi, minun mielestäni UIT-klassikko, musiikki-potpuri, joka on valitettavasti viime vuosina ollut kadoksissa. Tämä taisi olla enemmän Jaakko Salon musiikki neroutta.
Muuten kyllä musiikkivalinnat olivat oivaltavia ja erityisesti paljon odottamani kunnianosoitus 150-vuotiaalle Sibeliukselle oli onnistunut. Tietysti pidin myös niistä valoista näyttämön reunoilla, jotka henkivät sitä menneisyyttä, josta nyt olen tarpeeksi jo jauhanut.
Ensemble oli hienosti koottu ja osaajia oli kaikilta aloilta. Niina Koposen hallittu esiintyminen oli rentouttavaa katseltavaa ja Kalle Lähde toi joiltakin osin mieleen jopa Commedia dell´Arten ja Harlekiinin. Mutta täytyy silti sanoa, että jos ei Puntti Valtosta ja Jussi Lampea olisi ollut, olisi porukka ollut pulassa. Eihän näitä kahta herraa voi kukaan viihtymättä katsoa. Ja se Grand Old Lady! Voi että! Kaiken kruunu todellakin. Pelkkä läsnäolokin olisi jo riittänyt, mutta että näyttämölläkin. Laulu oli vaan turhan pitkä. Tämä vaivasi muitakin numeroita. Liiallinen venytys. Vaikkakin aika kului tosi nopeasti ja loppu tuli liian pian vastaan.
Kuva: Mirkku Merimaa / UIT
Ensi-ilta oli monin tavoin siis yllättävä. Kutsuvieras yleisössä oli paljon ”vanhoja uittilaisia”, joita varmasti olen nähnyt myös silloin hyvin pienenä jo näyttämöllä. Tämä kruunasi paluun Peacockiin ja myös oman paluuni UITin pariin. Ensi vuonna varmasti taas katsomossa!
Kiitos. Tämä oli todellakin aika eri kuin arki.
-R
(ei oikeasti oikea keskusta)
