Kummitusjuna

… on mun ikioma tie, ja se mut vie” Suurin piirtein näin se meni. Pahoittelen huonomuistisuuttani, etten muista sanoja tarkalleen.. Joka tapauksessa, kuljen lähes päivittäin metrolla. Mutta tänne teatteriin, kuljen bussilla. Herttoniemestä pääsee suoraan Studio Pasilan ovelle. En ajatellut asiaa vielä menomatkalla, mutta paluumatkalla en voinut olla seuraamatta vieressä kulkevaa metrorataa…Kalasatama, Kulosaari, Herttoniemi.. Joku muukin on todennut, että tämän esityksen nähtyään ei metromatka enää ole entisensä. Se on totta.

Esitys todella kulkee tyylillä läpi vaikka sitten sen harmaan kiven. Sanoinkin etten oikein tiennyt mitä odottaa, mutta silti (vaikka se järjettömältä kuulostaakin..) Kummitusjuna oli juuri sitä mitä odotin! Jotain uutta, jotain ehkä vähän rajua, hienoa musiikkia ja loppuun vietyjä episodeja kuitenkin loogisessa järjestyksessä simppelin metrokarttamme mukaisesti. Luoden näin ehjän, mutta tavallaan sirpaleisen esityksen.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri

Kun kuulin tästä ensimmäisen kerran, totesin, että tämän todella haluan nähdä ja voin sanoa jo ennalta, että tulen tykkäämään. Ennakkoasetelmat oli niin hienot. Just mulle sopivat. Kaupunginteatterin näyttelijöistä koostuva lauluryhmä Ochetti vahvistettuna Lauri Maijalan ohjauksella, Anna-Mari Kähärän ja Jussi Tuurnan säveltämällä musiikilla ja Sinna Virtasen ja Lauri Maijalan kirjoittamalla tekstillä. Ei voinut kuin odottaa innolla.

Tämä on ollut kuulemma pitkä prosessi. Ja se näkyy lavalla. Huolella tehty esitys antaa tilaa todelliselle ensemble-työskentelylle. Jokainen esiintyjä saa tehdä omaa työtään rauhassa, mutta silti ryhmän pitkä yhteistyö näkyy joukkokohtauksissa sulavuutena ja siinä, ettei katsojan tarvitse yhtään olla huolissaan katsomossa. Vrt. Billy Elliot-produktio.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri

Harmi, ettei yleisö löytänyt tätä esitystä. Oliko se liian uutta ja erilaista ja rajulta kuulostavaa Kansanteatteriin? Olin näytöksessä, jossa oli paljon teatteriväkeä paikalla. Ja muuten puolityhjä katsomo. Näin oli ilmeisesti suurimmassa osassa esityksiä? Ja silti vain kerran myyntiin tuli ”äkkilähtölippuja”. Tätä ihmettelen suuresti. Miksei Kaupunginteatteri halua myydä näytöksiä täyteen? Miksei joka päivä saisi samanpäivänlippuja halvemmalla? Kuten Kansallisteatterissa. Ja Oopperassa. Ymmärrän, että kyseessä ovat kansallisnäyttämöt ja rahoitukset ja päläpälä. Mutten silti ymmärrä, miksi on tuottavampaa olla myymättä lippuja, kuin saada niistä edes puolet? Tämä on mysteeri ja mysteerinä pysyy…

-R