Maanmittarin tarina

Monologi. 50 minuutin pituinen monologi. Tässä ärsykkeitä pursuavassa maailmassa, jossa vauhti on kovaa ja ihmiset ovat oppineet (tai ainakin luulevat niin) keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Lähinnä nyt tarkoitan mobiililaitteiden kanssa pelleilyä joka asian yhteydessä. Niin tähän teko-hektiseen maailmaan tuotu näytelmä, joka on riisuttu kaikesta muusta paitsi tekstistä, antaa yleisölleen juuri sen mitä tänä päivänä tarvitaan: vajaan tunnin keskittyminen uskomattomaan selviytymistarinaan, joka vielä on tottakin. Mutta tässä on toki vaaransa. Mikäli keskittymiskyky ei ole siitä parhaimmasta päästä, ei todellakaan pysty keskittymään näin kauaa näin ärsykkeettömään tapahtumaan. Mutta. Pekka Strang tekee täydellisen näyttelijän suorituksen. Tarina alkaa ensimmäisten ”totutteluminuuttien” jälkeen piirtymään mieleen ja sitten kuin elokuvana näkymään silmien edessä. Strang ikään kuin katoaa näyttämöltä. Vähän niin kuin antiikin aikaan Kreikassa, kun näyttelijöillä oli naamiot ja skenografiaa ei ollut lähes ollenkaan, kun katsojien mielikuvituksen annettiin luoda puuttuvat elementit.

Voi olla jopa, etten vuoden päästä muista, näinkö tämän teatterissa vai elokuvissa?

-R