Maaseudun tulevaisuus

Tätä odotin kovasti. Silti pitkitin odotusta lähes loppumetreille. Nyt on enää muutama esitys jäljellä. Jatkoa ei ole luvassa syksyllä, eikä ihmekään, kun nytkin katsomo oli puolityhjä. Ja se on paljon suurella näyttämöllä. Mutta on se harmi, ettei Kansallisteatterin yleisö osaa arvostaa erilaista. Minä tykkäsin tästä. Toistelin sitä myös itselleni viikon ajan, kun en oikein uskonut omaa mielipidettäni, mutta edelleen reilu viikko myöhemmin voin sanoa, että tykkäsin kovasti.

Yritän vältellä arvostelujen lukemista aina ennalta, mutta tässä tapauksessa se oli kovin vaikeaa, koska mielipiteitä kuului vähän joka suunnalta. Niiltä ei voinut välttyä. Siihen olen kuitenkin tyytyväinen, etten lukenut esimerkiksi Helsingin Sanomien Suna Vuoren kirjoittamaan arvostelua kokonaan ennakkoon, koska siinähän kerrottiin ihan liikaa juonesta, josta en pidä yhtään. Miksi tapahtumat pitää kertoa arvostelussa? Eihän kukaan sen jälkeen mene katsomaan itse kyseistä näytöstä? Sen takia en itse kirjoittele juonesta niinkään, vaan lähinnä vaan omia höpinöitä ja tuntemuksia, jos nyt joku sattuu näitä lukemaan niin..

Asiaan siis. Menin avoimin mielin, kuten yleensäkin, mutta tässä tapauksessa se vain korostui, koska niin paljon oli kuullut siitä, että yleisöä poistuu väliajalla ja niin edespäin. Tiesin kuitenkin, etten ihan ole sitä keskiverto Kansallisteatterin kuluttajaa, niin en uskonut kokevani niin suurta järkytystä, että lähtisin kesken pois. Enkä todellakaan kokenut! Totesin jo ennen väliaikaa monesti itsekseni, että tää on kyllä todella hyvä. Kaikki oli jotenkin niin onnistunutta. Varsinkin tilankäyttö. Koko valtava suuri näyttämö, ja osittain katsomokin, oli käytössä. Siinä oli kaupunkilaiset istutettu kirkon penkkiin katsomaan, kuinka tulevaisuudessa maaseutu pääsee vallalle. Ja kuinka ollakaan, näinhän tässä sitten kävi. Tulevaisuushan alkoi jo viime sunnuntaina nostamaan päätään. Tästä aiheesta voisinkin jatkaa loputtomiin…

Muutenkin lavastus oli hieno ja kryptan löytyminen lavan alta oli aika jännittävää. Tosin istuin niin ”alhaalla”, että olisi mielenkiintoista nähdä kuinka hassulta se parvelta olisi näyttänyt. Jotenkin vaikea kuvitella. Puvustus oli myös hyvin oivaltavaa ja se, ettei todella näyttelijät esittäneet eläimiä nelinkontin vaan selkä suorana, hyvinkin ihmismäisinä, oli jotenkin helpottavaa.

Kolme tuntia kestänyt näytös on kyllä hieman liikaa. Veikkaisin (en sortunut kuitenkaan katsomaan kelloa), että siinä puoli kymmenen jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että nyt tää vois jo loppua. Siinä vaiheessa oli jotenkin turhaa tapahtumaa näyttömöllä. Vaikka muuten viihdyinkin niin hyvin. Mutta on se kolme tuntia vaan aika paljon.

Pieniä yksityiskohtia, joihin kiinnitin huomiota oli paljon. Ei niinkään oleellisia, mutta asioita, jotka loi enemmänkin henkilökohtaisia kokemuksia. Dexal-juomapullo. Täsmälleen samanlaisesta olen juonut aikoinaan ringette-peleissä Hart Sportia. Sitä älyttömän makeaa ”urheilujuomaa”. Onko sitä vielä? Punaiset joulukyntteliköt. Ostettu kuulemma joskus R-kioskilta??? Tämä fakta täytyy tarkistaa. Edith Piaf ja Hymne a L´Amour. Mikä kontrasti kaikkeen muuhun! Ja tietysti nämä kaikki kudonta-jutut. Tiesin myös kyllä sen, että ohjaaja Kleea Klemola on toivonut, että yleisössä kudottaisiin esityksen yhteydessä, mutta eihän se ole mahdollista! On vähän hämärää ja miten sitten voisi keskittyä tähän showhun, joka ei hetkeksikään pysähdy! Ajatuksena toki kiva.

Kuva: Kansallisteatteri/Tuomo Manninen

Pakko vielä mainita häiriötekijöistä, jotka eivät tällä kertaa ollut pieniä. Vierassäni istuneet aikuiset naiset keskustelivat kovaan ääneen jatkuvasti niin, etten välillä meinannut kuulla näyttämöltä tulevaa tekstiä ollenkaan! Eivätkä he pelkästään keskustelleet näyttämön asioista! Menetin aika paljon ensimmäisestä puoliajasta tämän takia, koska mietin myös, että miten voisin heille asiasta huomauttaa. Kovin ikävältä vain tuntui alkaa aikuisia ihmisiä opettamaan miten teatterissa käyttäydytään. Epäilen, että heidän keskustelunsa kuului jopa näyttämölle. Akustiikan takia. Noh, välijalla yksi heistä poistui ja myös meidän edestä poistui porukkaa, joten he siirtyivät sitten eteeni keskustelemaan toiselle puoliajalle. En myöskään pitänyt siitä, että he päättivät poistua törkeästi kesken kiitosten. Todella ikävää käytöstä mielestäni. Tuli paha mieli teatterinkin puolesta.

Eli todellakin porukka poistuu tälläkin kertaa väliajalla, enkä toisaalta ihmettele. Onhan tuo varmasti joillekin hieman liikaa. Mutta minä viihdyin ja mielestäni monet muutkin.

-R