Valheet ja viettelijät
Parantaakseni teatterimorkkista, joka lauantaista aiheutui (ks. edellinen postaus) halusin lähteä vielä kesäteatteriin Suomenlinnaan. Oli myös viimeinen viikko käsillä, joten pakko oli mennä. Ja hyvä, että menin! Kokemus oli lähes täydellinen. 
Kuva: Ryhmäteatteri
”Kansallisteatteri goes nature”. Kyseessähän kuitenkin oli Ryhmäteatterin kesäproduktio, mutta kun lavalla nähdään näin vakavaa pukudraamaa tulee välttämättä kansallisteatteri mieleen. Siis ylipäätänsä minkä tahansa maan kansallisteatteri. Näytelmä kietoo hetkessä mukaansa juonittelun ja häikäilemättömän julmuuden syövereihin. Ja ote pitää loppuun asti. Aika menee nopeasti eikä kotiin ole yhtään kiire.
Ensemble on taitavasti koottu ja upeat kuningatar-roolit ovat saaneet arvoisensa esittäjät.Jotenkin on jopa hämmentävää, että on olemassa näin monen upean naisroolin näytelmä, jossa kaikki miehet jopa vaikuttavat hieman vätyksiltä. Minna Suuronen vetää Madame se Merteuilin roolin ryhdillä ja hienolla intensiiviydellä läpi ja saa huokailemaan kateudesta. Ryhtiä toki tässä showssa riittää, johtuen varmasti osittain puvustuksen korseteista. Voi, jos vaan joskus pääsisi mukaan tälläisen puvustuksen omaavaan produktioon. Puvut, korkeat peuukit ja paksu teatterimeikki luovat aivan omanlaisensa tunnelman.
Kuva: Ryhmäteatteri
Vauhtia riittää juonessa, joten tanssilliset ”välikohtaukset” antavat mukavan hengähdystauon, mutta ovat toki myös kaunista katseltavaa ja myös juonen kannalta oleellisia. Lavastus on ymmärrettävistä syistä suhteellisen niukkaa, mutta erittäin hyvin toimivaa ja yllättävän muokattavissa.
En ole kertaakaan tätä ennen ollut Suomenlinnan Hyvän Mielen linnakkeen katsomossa, mutta voin kertoa, että varmasti menen ensi kesänä uudestaan!
-R
