Lainavaimo on Jordi Galceran ilmeisesti hyvinkin tuore komedia. Hän voitti näytelmästään vuonna 2014 parhaan näytelmäkirjailijan Ceres-palkinnon. En oikein ymmärrä mistä hyvästä. Idea on hyvä, mutta silti näytelmä toistaa samaa vanhaa vitsiä vain uudestaan ja uudestaan. Mielestäni pikkujouluhuumoria, mutta sehän se meitä naurattaa. Minua kuitenkaan ei taaskaan teksti saanut nauramaan eikä viihtymään. Näyttelijät tekivät sen. Turhaa kertausta oli mielestäni liikaa. Esimerkiksi pankinjohtajan puhelut vaimolleen olivat vain tapahtumien kertausta eivät tuoneet mitään uutta. Tunnelma lässähti.

Pekka Strang ja Sampo Sarkola esittivät tätä kahden miehen komediaa jo viime vuoden puolella Lilla Teaternissa, tosin ruotsin kielellä ja roolit toisin päin. Strang on sopivan lipevä naistenmiehenä, mutta jää tylsähkön yksipuolisen roolin takia Sarkolan varjoon. Kerrotaan, että näytelmä kertoo Antti Jaskarista, joka tulee pankkiin hakemaan lainaa, mutta minä sanoisin, että näytelmä kertoo pankinjohtajasta, joka ei saisi antaa lainaa. Sarkola pääsee näyttämään pankinjohtajana kykyjään viihdyttäjänä. Rooli antaa siinä myöten. Kaikki kiitos viihtymisestä kuuluu siis mainioille näyttelijöille.  

Lavastuksena toimi perinteinen pankinjohtajan huone, liukuovineen, rahapuineen ja merihaka-näköaloineen. Toimi hyvin. 

Lisäksi yksi huomio, jonka olen jo aiemmin havainnut muissa näytöksissä. Nämä #kultaposse näytökset nimittäin. Ovatko ihmiset todella näin kiittämättömiä? Liput saa lähes ilmaiseksi. Niitä saa kaksinkappalein. Ja paikat on ihan siedettäviä. Silti, paikalle jätetään tulematta. Mitä ihmettä? Eikö ihmisillä todella ole mitään häpyä enää? Ymmärrän, että aina on sairastapauksia jne.., mutta nytkin näytös oli loppuunmyyty ja silti pystyin paikaltani näkemään ainakin viisi tyhjää paikkaa. Toivon todella, että ihmiset ei tarkoituksella jätä käyttämättä lippujaan, koska se on törkeää käytöstä teatteria kohtaan.

Olin tänään teatterissa. Ja yleensä täytyy odottaa seuraavaan päivään, että voi jotenkin näkemäänsä purkaa, mutta nyt on pakko tehdä se heti, koska olen menossa huomenna töistä suoraan taas teatteriin. Luvassa ei siis ole mitään täydellistä pohdintaa. Ehkä korjailen tätä sitten myöhemmin, kun kaikki avautuu päässä.

Olin siis katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-näytelmää Studio Pasilan näyttämöllä. Näytelmä perustuu Jari Tervon romaaniin vuodelta 2008 ja kertoo Mannerheimin murhasta. Ensi-ilta oli toissapäivänä.

Ensimmäinen puoliaika oli kokonaisuutena jotenkin puuduttava. Alku oli mielenkiintoinen  ja herätti kiinnostuksen, mutta sitten tapahtumien kulku tuntui jotenkin pysähtyvän vaikka juna kulkikin koko ajan eteenpäin. Toinen puoliaika oli parempi. Tosin lopun venytys (sen jälkeen kun ”jännitys” siitä tapahtuuko murha vai ei…) tuntui jotenkin pitkäveteiseltä. Mutta oli osa tarinaa ja nimenomaa alkuperäistä tarinaa, joka ei kerro niinkään Mannerheimista.

En ole lukenut yhtään Jari Tervon romaania, joten en tiedä pureeko Tervon huumori minuun oikeasti vai ei. Nyt ainakin kävi niin, ettei ainakaan Mannerheimin laukomat vitsit, jotka olivat kyllä ihan ok, naurattaneet minua. Mutta se voi vaan johtua itse Mannerheimin hahmosta, joka on puistattava minulle, vaikka olisi missä muodossa tahansa.

Näyttelijät saivat tehdä töitä kyllä jokainen. Sanna-June Hyde ja Carl-Kristian Rundman olivat lähes koko ajan näyttämöllä. Rauno Ahonen, Leena Rapola ja Risto Kaskilahti vaihtoivat sukkelasti roolista toiseen pitäen kuitenkin suurimman roolinsa (eli käsittääkseni sen troikan) otteessaan. Erityisesti Rapolan vaihdot oli mielenkiintoista seurattavaa. Meikit tuli ja meikit lähti. Eero Saarisen karisma on vertaansa vailla. Valitettavasti Rundmanin karisma jäi Mannerheimin puvun alle hieman piiloon vaikka erittäin hienon ja vaativankin roolin tekikin. Mannerhein on vaan vaikea tapaus. Sen takia kai sitä elokuvaakaan ei saada oikein aikaiseksi..

Tämä oli ensimmäinen kertani Studio Pasilassa ja olin yllättynyt, että näyttämö on niinkin suuri. Lavastusta olisin kaivannut siksi ehkä hiukan enemmän.

Menkää toki katsomaan tämäkin ihan itse.

-R