”Ihmiset, jotka tulevat myöhässä, ovat yleensä paremmalla tuulella kuin ne, jotka saapuvat ajoissa paikalle.” Jotenkin näin totesi Einstein hetkeä myöhemmin, kun saavuimme seuralaiseni kanssa hieman myöhästyneinä paikalle. Osui ja upposi.

Tämä kolmen miehen näytelmä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on niin tiivistä dialogia koko puolitoistatuntisen, ettei keskittyminen päässyt edes tällä päällä hetkeksikään herpaantumaan. Paitsi, kun yritin painaa mieleeni näitä aforismeja, joita tekstiin oli mukavasti sijoiteltu ympäriinsä.

”Ihmiskuntaa eivät tuhoa ne, jotka tekevät pahaa vaan ne, jotka katselevat eivätkä tee mitään.” Tässä koko näytelmän kiteytys onkin. Pohdintaa edestakaisin oikeasta ja väärästä, mitä pitäisi tehdä ja mitä pitää tehdä. Onko mikään kuitenkaan lopulta oikein?

Katsojalta tämä vaatii kykyä asettua tahtomattaankin Einsteinin ajatusten myötä myös väärälle puolelle ja lopussa et ole täysin varma mille puolelle jäitkään. Lisäksi myös historiantuntemusta vaaditaan. Mikä kylläkin kuuluu ihan normaaliin yleissivistykseen.

Santeri Kinnunen tuo aidosti Albert Einsteinin näyttämölle ja tekee hienon ja syvän roolityön, mutta myös Pekka Huotari kodittomana kulkurina ansaitsee kiitosta. Ei tainnut kertaakaan näyttämöltä varsinaisesti poistua näytelmän aikana. (Väliaikaahan ei myöskään tässä ollut.) Ja se jo itsessään vaatii näyttelijältä paljon.

Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri                                          

Kokonaisuutena viihdyttävä (ei välttämättä kuitenkaam rentouttava) ja ajatuksia herättävä tapaus.

-R