Vanhan naisen vierailu

Tampere – Suomen teatteri pyhättö. Silti liian harvoin siellä tulee vierailtua. Nyt kuitenkin tuli.

Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämölle tuotu Vanhan naisen vierailu (Der Besuch der alten Dame) valikoitui Tampereen suuresta tarjonnasta lähinnä sen takia, että lippuja oli saatavilla ja pientä taustatutkimusta tehdessäni selvisi, että teksti on Saksassa hyvinkin tunnettu ja luettu. Lisäksi teatterin sivuilla mainittiin, että Tuire Saleniuksen Claire Zachanassianin rooli on yksi 1900-luvun draamakirjallisuuden upeimmista naisrooleista. Pakkohan se oli sitten nähdä.

WP_20141112_008[1].jpg

Rooli oli todella kuningatar-rooli, mutta ihmeen vähän Clairea näkyi kuitenkin toisella puoliskolla, mikä johtikin siihen, että toiselta puoliskolta puuttui melkein kokonaan groteski komedia ja näytelmä muuttui lähes pelkäksi draamaksi. Tai oli niitä komediankin piirteitä nähtävissä, mutta niitä ei vaan tuotu tarpeeksi rohkeasti esiin. Rohkeus muutenkin puuttui koko esityksestä. En mainostaisi tätä gtoteskina komediana. Tekstistä sitä kyllä löytyisi, mutta jos ei sitä tuoda esiin tarpeeksi rohkeasti se katoaa tai pahimmassa tapauksessa vaikuttaa katsojasta vain kiusalliselta. Se, kun kukaan muukaan ei naura. En tiedä oliko nyt jotenkin yleisössä vikaa vai missä. Takanani joku nauroi monesti. Itse nauroin ehkä kolme kertaa.

Juoni oli todellakin koukuttava, mutta kuitenkin jossain vaiheessa tuli sellainen olo, että eihän tämä voi päättyä kuin yhdellä tavalla. En tiedä paljastuiko se jossain vaiheessa vai olinko vain niin kyyninen, etten uskonut yllättävään loppuun. Lavastus oli hyvin minimaalinen ja silläkin olisi ehkä saanut sitä groteskiutta tuotua runsaammin esiin.

Näyttelijät (13kpl) suoriutui hienosti n. 30 roolista. Hämmentävän nopeita vaihtoja. Tuire Salenius sopi Clairen rooliin täydellisesti. Saatiin pienet Sylvi Salonen – vibat. Mistä lie tarttunut matkaan…

Eli odotukset eivät tällä kertaa täysin täyttyneet, mutta ei se mitään. Silti viihdyttiin eikä kukaan edes nukahtanut!

-R

P.S. Perehdyin kotimatkalla myös Tampereen ensi vuoden teatteri tarjontaan, josta olin kuullut ihmeellisiä juttuja, joita en oikein uskonut. Mutta totta ne oli. Tulossa siis todella on: Kyllä Isä Osaa, Tankki Täyteen ja Uuno Turhapuro. Että näin.

 

 

Kulttuuri Suosittelen

Otetaas toiset!

 

Olin maanantaina 27.10. teatterissa. Väliajalla tuli tieto, että stand-up koomikko Ismo Leikola oli valittu maailman hauskimmaksi ihmiseksi. Minä tosin olen sitä mieltä, että maailman hauskimmat ihmiset löytyi sinä iltana Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöltä.

Tämä oli kolmas kohtaamiseni Otetaas toiset! -komedian kanssa tänä syksynä. Ensimmäinen kosketus tapahtui Kaupunginteatterin syksyn ohjelmiston esittelytilaisuudessa, jossa jo tuolloin kävi ilmi selkeästi, että taidokasta komediaa on tulossa.

Toinen kerta oli Taiteiden Yönä, jolloin olin katsomassa avoimia harjoituksia.

Ja nyt pääsin #Kultaposse-lipulla seuraamaan eturivistä tätä mahtavaa näyttelijäntyötä. Yhtään taaempaa en olisi tätä halunnut nähdäkään. Ainoa huono puoli tässä paikassa oli, että tuli jano. Tosin kuulin väliajalla eräiden rouvien toteavan, ettei kyllä yhtään tee mieli nyt juoda mitään, kun näyttämöllä läträttiin niin menemään…  Ja pöh.

otet115.jpg

                         Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri                    

Heidi Herala ja Jouko Klemettilä. AKA Blanny ja Billy. Tarvitseeko enää muuta sanoakaan? Heidän välinen kemiansa toimii, jonka huomasi jo silloin harjoitusvaiheessa. Toki koko ensemble pelaa hyvin yhteen, mikä on tällaisessa komediassa erityisen tärkeää. Jari Pehkonen ja Eppu Salminen hieman itsekeskeisinä ja ylimielisinä herrasmiehinä tuovat hyvän vastakohdan Klemettilän Billy-tossukalle. Tosin yhtään enempää en herrojen pitkälle vietyjä roolihahmoja näyttämöllä haluaisikaan nähdä, koska vanha viisaus ”less is more” pätee tässäkin tapauksessa. Heralan Blannylle vastusta ei löydy. Herala on näyttämön kuningatar. Vappu Nalbantoglu tekee kyllä loistavan ”sivuroolin” Marie le Sisäkkönä.

Antti Mattilan lavastus on yllättävän hieno. Kaikki yksityiskohdat on mietitty tarkkaan.

Kokonaisuudessaan tämä on hyvä piristysruiske tähän syksyyn ja mainio pikkujoulu-etko. Suht kevyttä komediaa. Suosittelen kaikille täysi-ikäisille. Nauraa saa.

-R

otet109.jpg

          Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri                                 

Kulttuuri Suosittelen