Lähdin viime tiistai-iltana teatteriin lastenkengissä. Kyseessähän oli Helsinki Dance Companyn lähinnä lapsille suunnattu tanssiteos. Esitystä suositellaan kuitenkin kaikille yli 5-vuotiaille. KooKooKooKooKoo…

”Oppineita mietteitä keijujen (ja muiden henkiolentojen) ymmärtämiseksi.” Täällä Helsingin satukaupunginosassa kun asustelee, niin henkiolennot on aina jotenkin läsnä. Joten mielenkiinnolla odotinkin jotain oppivani.

Teos kulkee kronologisesti viikonpäivien mukaan, joilla jokaisella on oma keijunsa tai tonttunsa. Twitterissä onkin ollut keskustelua siitä mitä näistä päivistä katsojat omasta mielestään muistuttaa eniten. Suurin kannatus on ollut torstailla ja sunnuntailla… Itse väittäisin muistuttavani eniten maanantaita. Joka päivä on maanantai. Johtuneeko siitä, että en tee normaalia työviikkoa vai siitä etten ole aamuihminen? Tiedä tuosta.

Olen tässä nyt viikon näkemääni pohtinut ja luultavasti tulen näin tekemään vielä pitkäänkin.. Kaikki avautuu pikkuhiljaa.

Syyskuun toinen #kerrankuussateatteriin tapahtui lauantaina 27.9. Vuorossa oli Helsingin Kaupunginteatterin Ladykillers – Sarjahurmaajat.

Tarina lähtee hieman vaisusti liikkelle ja ensimmäisen kohtauksen aikana ehdin jo miettiä, että oliko tämä siis todella musta farssi? Mustaa huumoria ja niitä hurmaajia, kun saa odotella turhan kauan eikä vitsit silloinkaan vielä oikein kunnolla kanna. Nopeasti kuitenkin hurmaajajoukon saavuttua näyttämölle farssi on syntynyt. Ja juuri kun meno on parhaimmillaan tulee mainoskatkomaisesti väliaika. Se valitettavasti tällä kertaa latistaa tunnelmaa.

Toinen puolisko on sitten vain kilpajuoksua loppua kohti. Mutta silti mainioita juonenkäänteitä ja kommelluksia täynnä. Mahtavat lavasteet pääsevät näyttämään kaikki puolensa ja salaisuutensa.

Näyttelijöistä. Pirkko Mannolan ei-minusta-lainkaan-hömppä rouva Wilberforce on hurmaajista hurmaavin. Laulu vierii suorastaan luihin ja ytimiin asti. Ja kuinka hurmaavia olivatkaan hänen ystävättärensä! Olisin toivonut heillä olevan enemmän osallisuutta tarinassa. Erityisesti parivaljakko Lauri ja Vilpas, heitä toivoisi näkevän enemmänkin yhdessä. Näin Hynttyyt Yhteen-fanina toteaisin. Asko Sarkolan tutut ja turvalliset koomiset maneerit ei tällä kertaa häiritse yhtään vaan päinvastoin istuvat kuin nenä päähän. Mikko Kivisen ajoittain viipyileva komiikka on vertaansa vailla olevaa. Papukaija jäi vähän turhaksi roolihenkilöksi…

      Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri                                                                                                                                               

Tietysti viihdyin taas. Teatterissa on taikaa.

-R