Rikhard III

Tästä mä tykkäsin. Sillä on hyvä aloittaa. Mutta…olenko jotenkin yksinkertainen kun pidän tälläisestä perinteisestä teatterista selkeesti enemmän? Siitä, että voi pitkän työpäivän jälkeen istua teatterin pehmeälle penkille ja rentoutua eikä jatkuvasti tarvitse skarpata ja miettiä, pohtia, potea… syntyjä syviä… Enkä usko, että tällä kertaa kovinkaan paljon oli apua siitä, että olen Shakespeareni lukenut. Se antoi vain sen vapauden, että pystyin uppoutumaan Shakespearin sointiin, suomennokseen solkuvuuteen ja näyttelijäntyöhön. Kristo Salminen vallanhimoisena Rikhardina oli loistava. Samalla luotaantyöntävä kuin jopa sympaattinenkin tyranni. Ja tarinahan on tunnetusti tosi, joten unohdetaan samantien se sympaattisuus…

Kuva: Kansallisteatteri / Tuomo Manninen

Lavastuksella luotu Globe-tunnelma (en ole käynyt Globessa, mutta käsitykseni on tämä) säilyi autenttisena viimeiseen kohtaukseen asti, kunnes Willensauna räjähti stadion-konserttimaisesti eloon. Bravo! Huikea lopetus. Ennen viimeistä kohtausta ehkä ajateltiin, että joo nyt se kuolee ja sitten me lähdetään kotiin, mutta PUM. Herätys! Olette teatterissa! Eikä sitä aina tarvii niitä hienoja efektejä ja videoseinää. Pari lamppua, stemmalaulua ja vähän rummunpäristystä. Siinä se. Minä ainakin kiitän tästä vaihtelusta.

Näytelmän kesto oli myös täydellinen 2 tuntia 15 minuuttia. Vaikka kyseessä onkin viisi näytöksinen kuningas-näytelmä oli se pakattu tiiviisti ja viihdyttävästi kasaan. Tekstiä on paljon, mutta ei mitään turhaa. Tai ainakaan se ei tuntunut siltä. Toisin kuin esimerkiksi alkuvuoden Macbethissä, jossa oli vain monologeja monologin perään vailla mitään päämäärää. Liki kolme tuntia odotusta…

Tunnelman Willensaunassa rikkoi vain eräs yleisön edustaja. Lähes kynttilöin valaistu sali kirkastui muutaman kerran välttämättömän facebook-keskustelun takia. Ja takarivin rouvat valittelit jostain häiriöäänestä…hmmm… Jos kerta pyydetään sammuttamaan älylaitteet, niin silloin ne sammutetaan. Jos ei tähän kykene, eikä pysty irtautumaan sosiaalisesta mediasta teatteriesityksen ajaksi, niin voi myös jäädä vaikka kotiin.  

Olen puhunut. Jag har talat.

-R

p.s. Harmi, että tämä on loppuunmyyty, koska voisin kerrankin suositella tätä kaikille. KAIKILLE. Miksi tämä oli heti vuosi sitten olleesta ensi-illasta asti lähes loppuunmyyty? Pieni katsomo? Vetoaako tämmöinen synkkä tragedia suomalaisiin? Vai Shakespeare? Hyvät arvostelut?