Sattumia

En tiedä kehtaanko myöntää kuinka kauan tästä jo on… Pakko se on kertoa, koska kyseessä oli niinkin pieni suuri päivä kuin Maailman Teatteripäivä eli 27. maaliskuuta. Lauri Maijala luki Teatteripäivän julistuksen lämpiössä ennen esityksen alkua, kuten tapana on. Tämän vuoden julistuksessa Krzysztof Warlikowski toteaa, että ”Teatterin olemassa olon tarkoituksen pitäisi olla juuri muurin taakse katsominen. Tästä katseesta se ammentaa voimansa. Teatterin tehtävä on kurkistaa sinne, minne katsominen on kiellettyä”. Ja tätä on Sattumia. Jotain niin absurdia, ettei kaikkea voi edes ymmärtää, koska se on tietyllä tapaa kielletty meiltä.

Tämän ”kahdentunnin akateemisen satujumpan” (tarkalleen ottaen tunti nelkytviis ilman väliaikaa) alku alkaa hiljaisuudesta joka päättyy Sepi Kumpulaiseen ja jatkuu tästä Flat Beatin rytmittämänä niin rajuna, että pelkään vierässä istuvan vanhemman rouvan poistuvan kohta. Mutta vauhti on niin päätä huimaava tästä eteenpäin, ettei poistua edes pysty ja tämä kyseinen rouvakin selvästi alun hämmennyksen jälkeen alkaa viihtymään. Jotenkin siihen vaan tottuu kun sattuu.

Näyttelijöistä parhaiten mieleeni jäi KOM-teatterissa vieraileva Arttu Kapulainen. Voi toki johtua siitä, etten tuntenut häntä ennestään eikä näin ollut mitään ennakko-odotuksia. Toinen koko esityksen läpi loistanut näyttelijä oli Eeva Soivio. Yksittäisiä huippuhahmoja oli kaikilla näyttelijöillä, mutta en nyt ala niitä tässä listaamaan, koska kauneus on katsojan silmissä.

Joten. Hyvä herrasväki. Ehdotan, että menette teatteriin katsomaan sinne muurin toiselle puolelle. Etikalla tai ilman.

-R

Kuva: KOM-Teatteri