Tag: #kultaposse

No niin. Heti alkuun on sanottava, etten halua loukata yhtäkään Vampyyrien Tanssin tosifania jutuillani. En edes tiennyt, että tämä on näin iso juttu. Nyt hämmentyneenä olen pari viikkoa seurannut twitterissä tätä suoranaista hysteriaa. Ja haluankin tehdä selväksi, etten juurikaan piittaa näistä vampyyrijutuista. Bram Stokerin Dracula ja Christopher Lee pääosassa riittää minulle. Kaikesta huolimatta odotin innolla […]

​Ongelma = Vakavuus. Lauri Meri kirjoitti (HS 31.3.16): ”harvinaisen sydämellinen komedia”: Eli toisin sanoen vakava komedia. Sellaiseksi voi sanoa tätä komediaa, jossa huumori on lastattu tasan yhden hahmon harteille. Ennakkomainonnan ja erityisesti näyttelijävalintojen perusteella, odotin oikeasti hauskaa esitystä. Petyin pahasti. Duunarikomedia. Joo-o. Mutta on duunarihuumori todella näin yksinkertaista ja synkkää? Vai pidänkö vain rimaa tällä […]

  La vie est une fête. Elämä on juhla. Luonnon laki on Pertti Sveholmin juhla. Ja se myös pelastaa koko esityksen. Kyseessä on meinaan aikamoinen sekametelisoppa. Karsittavaa löytyisi. Siltikin esitys on koskettava, viihdyttävä ja saa ajattelemaan minkälaisessa maailmassa me oikein elämme. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri Lähdin Pengerkadulle ilman sen kummempia ennakko-odotuksia. Tiesin, että kyseessä on Kari […]

Monologi. 50 minuutin pituinen monologi. Tässä ärsykkeitä pursuavassa maailmassa, jossa vauhti on kovaa ja ihmiset ovat oppineet (tai ainakin luulevat niin) keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa. Lähinnä nyt tarkoitan mobiililaitteiden kanssa pelleilyä joka asian yhteydessä. Niin tähän teko-hektiseen maailmaan tuotu näytelmä, joka on riisuttu kaikesta muusta paitsi tekstistä, antaa yleisölleen juuri sen mitä tänä päivänä tarvitaan: […]

Ensimmäistä kertaa teki pahaa laittaa blogin kategoria kohtaan ”suosittelen”. Mutta toki suosittelen kaikkia käymään aina teatterissa, vaikka en itse kyseisestä produktiosta olisikaan pitänyt. Ja tästä en pitänyt. Lauri Meri käytti Helsingin Sanomien arvostelussaan sanoja ”eltaantunut” ja ”seksistinen”. Parempi sanoja kuvaamaan tätä farssia en voisi kuvitellakaan. Teksti on kirjoitettu 1984 ja jotenkin kuvitellaan, että se pystytään […]

Oho. Tästä on nyt jo kaksi viikkoa. Jouduin potemaan kulttuurikrapulaa tästä kahden viikon teatteri puristuksesta, joten unohdin ihan kirjoittaa tästä viimeisestä muttei vähäisimmästä. Noh, parempi myöhään… Pääsin osallistumaan tälle flirttikurssille ihan eturivistä. Ja todellakin tuntui siltä, että olisin ollut samassa luokkahuoneessa näiden 55+ oppilaiden kanssa. Kun Eppu Salminen kurssinvetäjän roolissa kysyi: ”Kuka haluaa olla seuraava?” Teki […]

Peppi. Kaikki tuntee tapauksen. Esitellessään itsensä katsomossa istuvat lettipää-tytöt luettelevat nimirimpsun yhdessä Pepin kanssa. Muuten lapset ovat yllättävän hiljaisia katsomossa. Istuin kyllä ihan edessä, että en välttämättä kuullutkaan ihan kaikkea. Harmi. Olisin voinut oppia muutakin, kuin sen, että Tommin skeittilauta temppuilu oli nyt just sitten se Frontside-Ollie. Tämän kuulin takanani istuneelta pikku-Robinilta. Palatakseni siihen Peppiin. On siinä kanssa […]

Lainavaimo on Jordi Galceran ilmeisesti hyvinkin tuore komedia. Hän voitti näytelmästään vuonna 2014 parhaan näytelmäkirjailijan Ceres-palkinnon. En oikein ymmärrä mistä hyvästä. Idea on hyvä, mutta silti näytelmä toistaa samaa vanhaa vitsiä vain uudestaan ja uudestaan. Mielestäni pikkujouluhuumoria, mutta sehän se meitä naurattaa. Minua kuitenkaan ei taaskaan teksti saanut nauramaan eikä viihtymään. Näyttelijät tekivät sen. Turhaa kertausta […]

Olin tänään teatterissa. Ja yleensä täytyy odottaa seuraavaan päivään, että voi jotenkin näkemäänsä purkaa, mutta nyt on pakko tehdä se heti, koska olen menossa huomenna töistä suoraan taas teatteriin. Luvassa ei siis ole mitään täydellistä pohdintaa. Ehkä korjailen tätä sitten myöhemmin, kun kaikki avautuu päässä. Olin siis katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin Troikka-näytelmää Studio Pasilan näyttämöllä. Näytelmä […]

”Ihmiset, jotka tulevat myöhässä, ovat yleensä paremmalla tuulella kuin ne, jotka saapuvat ajoissa paikalle.” Jotenkin näin totesi Einstein hetkeä myöhemmin, kun saavuimme seuralaiseni kanssa hieman myöhästyneinä paikalle. Osui ja upposi. Tämä kolmen miehen näytelmä Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on niin tiivistä dialogia koko puolitoistatuntisen, ettei keskittyminen päässyt edes tällä päällä hetkeksikään herpaantumaan. Paitsi, kun yritin […]