Vanja-eno

Toinen pari uunista ulos.

Tarkoituksenani ei ollut jättää kolmen kuukauden väliä näiden kahden helsinkiläisen Vanja-enon välille. Mutta, koska lipunmyynti kaupunginteatterilla on käynyt kuumana, niin en sitten saanut lippua aiemmin. Nytkin satuin onnekseni saamaan ilmeisesti peruutuspaikan. Ja odotus onneksi myös palkittiin.

Klassista teatteria. Neljä näytöstä. Pidin erityisesti siitä, että näytökset oli selkeästi erotettu toisistaan. Tekstiä, kun Tsehovilla riittää, niin mukavasti pääsi aina purkamaan tilanteen näillä tauoilla. Klassinen lähestymistapa antaa arvoisensa tilan näille mainioille dialogeille, joista tämä näytelmä suurimmalta osin koostuu. Ja upeat näyttelijät saavat rauhassa tehdä roolityönsä.

Lavastus ja puvustus on yksinkertaisen runsas. Aluksi lavastuksesta ei oikein käy ilmi, että kyseessä on suuri talo suurella tilalla, mutta näytösten välillä tapahtuvat lavasteiden vaihdot tuovat sen lopulta esiin.

Voisin tässä nyt vertailla näitä syksyn kahta Vanja-enoa, mutta en sitä tee, koska tiedän, että monet ovat käyneet katsomassa molemmat ja tietävät, että kyseessä on kaksi aivan erilaista teosta. Ja mielipiteitä on varmasti yhtä paljon kuin eroavaisuuksia. Odotankin nyt innolla sitä, että pääsen vihdoinkin lukemaan muiden mielipiteitä ja kriitikoiden arvosteluja, joita olen vastaan tullessa ottanut talteen.

Sen voin kertoa, että itse pidin tästä jälkimmäisestä enemmän. Klassisuus siis puri tälläkin kertaa enemmän. Tästä jäi jotenkin parempi mieli.

Tähän oli erittäin hyvä päättää tämä teatterivuosi. Hyvää Vanhan Vuoden loppua!

-R                                        Kuva: Helsingin kaupunginteatteri