Lopetin ehkäisyn helmikuussa 2012 syötyäni pillereitä 10 vuotta. Tuolloin olin seurustellut avomieheni kanssa neljän vuoden ajan.

Luulin aina että raskaus alkaa helposti, mutta toisin kävi. Kuukautisia ei näkynyt ja menin gynekologille, jolloin tutkimuksissa selvisi monirakkulaiset munasarjat. Se selitti hirsutismini (naisen liikakarvoitus) sekä epäsäännöllisen kiertoni. Sain puoleksi vuodeksi käyttöön terolutit, joilla kierto kyllä säännöllistyi mutta raskaus ei alkanut. Kun lopetin lääkkeet joululuussa 2012 raskauduin yllättäen. Olin onneni kukkuloilla, ostin vauvanvaatteita kirppikseltä ja tilasin imetyspaidan ja masutuubin. Minulla oli öisin erikoisia mahakipuja, joita pidin normaaleina kasvukipuina.

Raskausviikolla 8 ollessani koulussa opiskelemassa toista ammattiani, tuli vessassa paperiin tuhrua, josta hätäännyin. Soitin neuvolaan, josta sanottiin tuollaisen olevan normaalia ja kehotettiin menemään kotiin lepäilemään. Jos vuoto yltyisi niin lääkäriin. Vuoto jäi kuitenkin siihen. Mieheni sanoi joskus sängyssä ollessamme ja seksiä harrastaessamme, että alapääni haisee oudolle. Luulin että sekin on jotain normaalia raskauteen liittyvää.

Rv 10+6 oli neuvolalääkäri, joka ei löytänyt sydänääniä. Hän vain naureskeli, että se on normaalia noilla viikoilla. Kuulemma kohtu oli myös kasvanut hyvin. Varhaisraskauden ultra oli raskausviikolla 11+1 johon menin yksin miehen ollessa töissä. Hoitajan ilmeestä näin heti, että joku oli vialla. Hän sanoi, että todennäköisesti alkio on kuollut, mutta lääkäri tulee varmistamaan. Lääkäri vahvisti saman. Ei sykettä, koko vastasi rv 8 jolloin minulla oli tuhrua ja mahakipuja. Mukaani sain ultrakuvan kuolleesta alkiosta ja menin aulaan odottelemaan hetkeksi. Aulassa istui kaksosia odottava pariskunta iloisen tietämättöminä minun kohtalostani ison mahansa kanssa.

Jonkun ajan päästä sain tyhjennyslääkkeiden ensimmäisen satsin ja loput mukaan kotiin, jossa tyhjennys piti tehdä parin päivän päästä. Kiitos ja heippa. Ei tukea eikä lohdutusta. Ne pari päivää olivat kamalat elää tietäen, että olen kantanut sisälläni kuollutta lapsenalkua monta viikkoa. Esilääkitys sai jo aikaan pientä tuhrua ja yöllä nousi lämpö. Aamulla nousin aikaisin laittamaan loput lääkkeet sisääni mieheni nukkuessa, sillä halusin hoitaa homman yksin. Olin jo itkenyt itseni kuiviin ja halusin vain kaiken olevan ohi.

Parin tunnin kuluttua lääkkeistä alkoivat kamalat supistukset. Makasin sohvalla kippurassa melkein tajuttomana, kunnes tunsin että nyt jotain tulee ulos. Juoksin vessaan ja hetken päässä tunsin kuinka pönttöön hulahti jotain ja kivut lakkasi saman tien. Verta tuli kuin sian kurkusta ja sama toistui muutaman kerran, juoksin vessaan ja takaisin sohvalle. En katsonut kertaakaan pönttöön, vedin sen ja halusin päästä kaikesta pahasta eroon nopeasti. Vielä muutamien päivien päästä tyhjennyksestä pusersin vielä koulun vessassa ulos jonkunlaisen kudosmöykyn. Sitten tilanne rauhoittui, samoin kuin vuoto.

Täytän nyt kesällä 35. Eniten olisin kaivannut ihan vaan, että olisi saanut jutella jonkun terveydenhoidon ammattilaisen kanssa ja että olisi saanut enemmän tietoa siitä keskeytyneestä keskenmenosta. En tiennyt, että olisin voinut tehdä sen sairaalassakin jos oisin tajunnut pyytää. Suurin tuki minulle olikin sitte kaksplussan foorumi ja silloinen oma bloginii, johon vuodatin kaikki.

Keskenmenon jälkeen samainen gynekologi, joka terolutit määräsi, oli sitä mieltä että yritystä olisi pitänyt jatkaa edelleen puoli vuotta teroluteilla. Soittelin kuitenkin paikalliselle naistenpolille, jossa tehdään lapsettomuushoitoja. Selitin tilanteemme ja kysyin, kuinka saan lähetteen. Ihana hoitaja puhelimessa sanoikin, että varaa minulle suoraan ajan lääkärille ilman lähetettä! Pääsin lääkärille suhteellisen pian ja hän kirjoitti clomfenit. Kuukautiset olivat taas keskenmenon jälkeen hukassa, joten käynnistin kierron teroluteilla. Sitten aloitin clomit ja tulin heti raskaaksi.

Uutta raskautta varjosti koko aika menetyksrn pelko, mutta potra poika (3970g) syntyi pitkän ponnistusvaiheen tuloksena 10.2.2014 klo18:48. Sairaalassa olimme 10 päivää pojan tulehdusarvojen takia. Numerot 10 ja 2 ovatkin minulle erityisiä, 2/12 lopetin pillerit, 02/13 sain keskenmenon/ 02/14 syntyi poikamme. Poika syntyi 10.päivä, olimme sairaalassa 10 päivää huoneessa numero 10! Nyt on pikkukakkoselle annettu lupa tulla ja parin epäonnisen clomifen-kierron jälkeen kokeilussa letrot. Vaikka meillä on ihana poika, en silti koskaan unohda keskenmennyttä raskauttani. Kyse oli ensimmäisestä lapsestamme ja koenkin, että minulla on kaksi lasta joista toinen on enkelinä jossain pilvien takana.