Ei niin hyvä, mutta ei niin huonokaan

Hei,

Tiedätkö sinä miltä tuntuu aina olla keskikastia? Olla se joka on ihan ok, mutta ei paras, eikä huono.

Joskus tuntuu, että olen jopa mauton, kun en oikein loista missään. Ja älkää toki käsittäkö väärin, en aloittanut kirjoittamista siksi, että dissaisin itseäni. Pikemminkin siksi, että voisin havahtua asioihin, joissa voisin olla sitä ihan ok:ta parempi tai vaikka räikeesti huonompikin. Kunhan olisin rehellisesti ja reilusti jossain asiassa jompaa kumpaa.

Ihmisenä en ole erityisen äänekäs, mutta en rauhallisen hiljainenkaan. En omista järisyttävää huumoria, mutta minulta löytyy sitä kyllä ja yhdyn hauskuuteen sen ollessa valloillaan. Tai luulen (huomaatteko, joudun siis itsekin opettelemaan itseäni), että minulla on hyväkin huumorintaju, mutta pidättelen sitä paljon, enkä en osaa aloittaa sitä, tai sitten minun vakavuus aloittaa sen tarkoittamatta. Aina se ei ole hauskaa, mutta useimmiten se toinen on osannut lukea tilanteen niin hyvin, että huumori sopii siihen ja saa vakavuudet hieman notkahtamaan kepeyden puolelle.

Minua on pidetty hyvänä kuuntelijana, mutta joudun myöntämään, että en tiedä olenko sitä. Työssäni kuuntelen paljon asiakkaiden asioita, mutta seuraavilla kerroilla meinaan joskus olla vähän suu ammollaan, kun jatketaan siitä mihin jäätiin ja minulla kestää koko tunti päästä kärryille siitä mihin siis viimeksi jäätiin. Työni ei siis virallisesti ole mikään kuuntelijan rooli, esim psykologi tms. mutta rakastan silti kuunnella kyllä heidänkin tarinoitaan. Ehkä tässä sallin itselleni kuitenkin sen, että toisin kuin psykologi, minun asiakaskortistooni tulee ihan eri asiat kirjoitettua kuin ne mistä asiakkaat puhuu. Ja toisekseen tapaan päivässä paljon ihmisiä, niin joskus jutut valitettavasti vähän jäävät unholaan tarkoittamatta.

Toivottavasti olen ystävieni kanssa parempi kuitenkin, vaikka luvattoman vähän mekään ruuhkavuosissa nähdään. Eli kyllä lapsiperhe-yrittäjä arkea täällä eletään. Äitinä olen varmasti hyvä omille lapsilleni, mutta taatusti osan mielestä aivan liian keskinkertainen. Mutta en myöskään tullut sheimaamaan itseäni enkä muita äiteinä. Jokainen tekee parhaansa. pus!

 

Tarinaa minusta kuitenkin pohjustaa se, että alakoulussa olin keskinkertainen. Opin lukemaan samaan aikaan kuin muutkin, opin kellot samassa vauhdissa, en ennen enkä jälkeen. Olin liikunassa hyvin mukana ja kässässä. Harrastin, jossa olin ihan ok, mutta en tähtipelaaja enkä jumbosarjalainen, paisti kunnes teini-iässä kiinnostuksen vei kaikki muu kuin reenit, niin jouduin vaihtopenkille usein.

Mutta hei, matikassa olin huono! Ja ruotsissa! Englannissa ja kuvaamataidossa olin silloin ehkä keskivertoa parempi, mutta en todellakaan enää. Hitsi, löytyipäs jotain missä olin räikeästi jompaa kumpaa, matikka ja ruotsi.

Mutta mikään juttu ei jäänyt minulla päälle. Ei niin, että olisin voinut hioutua timantiksi.

Olen innostuja, se joka aloittaa jokaisen asian mistä kohkataan. Ja siis joo, minä kyllä teen niitä ihan suhteellisen hyvin.

Aloitin makrameet. Tein niitä kymmenkunta ja jaoin jokaiselle- kunnes sain ekan tilauksen. Eih -joo, voin tehdä, mutta en sit oo mikään pro! Kudoin pantoja itselleni viidet tälle vuodelle, sain tilauksen. -Äh, ei hei en mä oo mikään pro, tuossa ohje, osaat taatusti itse paremmin!  Ompelen, mutta vähän suorat joskus vinksottaa. Silti poika on ylpeä, -Äiti teki näistä mun lempihousuista shortsit! Mä ajattelen, että noh joku varmaan olisi paremmin lyhentänyt ja ommellut ne puhkimenneet collarit. Ompelin äidilleni kauppakassin, olin siitä ihan sairaan ylpeä. Toivon, että äiti käyttää sitä. Oli vielä vahvaa pellavaa.

Tälle varmaan tietää joku jonkun nimityksenkin. Työssäni tunnistan huijarisyndroomaa ja opettelen siitä pois, mutta mikä sana keskinkertaisuudelle? Koska hei, pakko sanoa sekin on tosi hyvä! Eikös niin?

Niitäkin tarvitaan.

Mutta hajuton mauton.. ainakin terveydenhuollossa ja neuvolassa olen se jolle aina  unohdetaan luvatusti palata asiaan, kunnes hermostun (luojan kiitos osaan sen kuitenkin) ja minusta tulee se turhautunut mulkku.

 

Ah, mutta hei kiitos, että sain purkaa.

Tässä on osa pohjustuksestani. Pohjustusta siihen että keskinkertaisesti voi olla hyvä ja silti voisi löytää ne tärpit olla jossain hyvä ja jossain huono.

 

Tervetuloa pohdiskeluun ja ajatuksia saa jakaa!

 

-Milady