Pääsykokeista.

Tänä vuonna päätin rohkaistua viimein ja hain Teatterikorkeakouluun muun muassa. Tänään oli sitten aikainen herätys jo kello viisi että pääsisin vähän jälkeen kuusi matkaamaan täältä ”landelta” eli Lahdesta Helsinkiin. Vaikka odotukset eivät olleet korkealla, piti mennä ”rennolla asenteella”, onnistuin silti jotenkin menettämään yöuneni siinä, ja lähdin siis pääsykokeisiin noin kolmen tunnin yöunilla.

Enivei, kirjoitin itselleni aika hyvät ohjeet pienten karttakuvien avuksi ”Ateneumista ohi ja pitkään eteenpäin. Sillan yli mennään ja niin edelleen ja niin edelleen. TeaK on se keltainen tönö sit siel lopussa” ja uskokaa tai älkää olin aivan ajoissa paikan päällä.

Tämän toisen vaiheen kokeet kestää yhteensä viisi päivää, mikä minusta on aika pitkä ajanjakso ajatellen sitä raatien työmäärää! Kiitin siis luojaani että pääsin jo toisena arviointipäivänä raadin eteen.

Työsarkaahan näihin pääsykokeisiin annettiin roppakaupalla, ja motivoiva tekijähän oli tietenkin se, että suurella todennäköisyydellä neljästä tehtävästä pääset näyttämään vain kaksi. Näin kävi myös minulle, jäin toisen vaiheen puolen päivän välikarsintaan. Harmittihan se kyllä, olisin kovasti halunnut näyttää vaivalla harjoittelemani monologin. Omaksi lohdutukseksi oli kuitenkin se, etten todellakaan ollut ainoa, vaan minunkin raatiryhmästä vain yksi pääsi iltapäivälle, ja hän kyllä todella sen ansaitsi.

Minun osaltani pääsykokeet kestivät kahdeksasta kolmeen, ja vain vajaa tunnin olin raadin edessä. Kuitenkin minulle jäi hyvä maku suuhun. Tutustuin mielettömiin ihmisiin, pääsin kaltaisteni seuraan ja tunsin oloni kotoisaksi. Ymmärsin jälleen sen, kuinka paljon sitä oikeastaan oppiikaan pelkästään ihmisten kanssa juttelemalla! Että pääsykokeet ovat ehkä muutakin kuin se hetki raadin edessä arvioitavana. Koko päivä on yhtä oppimista.

En ollut kuvitellut pääseväni edes kokeisiin, joten pääsy pääsykokeisiin oli minulle lottovoitto. Ja tarkoitushan oli vain käydä tsekkailemassa, ja ensi vuonna paremmassa iskussa! Harva TeaKiin ensimmäisellä kerralla pääsee, mutta joskus on sinne ensimmäistä kertaa mentävä ja minä menin nyt. Enkä kadu sitä.
Ja kuten isäni sanoi ”tulihan kokemusta ja yrittämättä ei sinne pääse”

Ensi viikolla on uusien pääsykokeiden aika ja niihinkin mennään täydellä höyryllä!