Kulttuurieroja.

Satuin kääntämään tänään televisiosta MTV:lle ja sieltä tuli ohjelma, jossa Jessica Simpson ja hänen pari kaveriaan kiersivät eri maita katsomassa näiden kauneusihanteita. Tällä kertaa he olivat päätyneet Ugandalaiseen kylään (Afrikkaan siis) ja täytyy todeta, että sikäläinen naisen kauneusihanne on täysin päinvastainen kuin länsimaalainen.

Täällä länsimaisessa kulttuurissa lietsotaan ajatusta naisesta, joka on pitkä, luuta ja nahkaa ja silti povekas. Siihen suurin osa naisista pyrkii, ainakin alitajuisesti, käymällä kaiken maailman aerobiceissa, body combateissa sun muissa, mitä näitä nyt on, ainakin kolme kertaa viikossa ja olemalla alituiseen lie minkälaisella dietillä. Milloin jätetään hiilarit tai milloin ei syödä mitään kiinteitä, vaan kaikki tungetaan sinne tehosekoittimeen ja tehdään muodikkaasti smoothie. Ja kaikki tämä tehdään siksi, että näyttäisimme miesten silmiin haluttavilta ja seksikkäiltä.
Ugandassa taas on aivan eri meno ja meininki. Siellä kun ollaan menossa naimisiin nainen laitetaan ennen häitä sellaiseen majaan kahdeksi kuukaudeksi, jossa vain syödään ja juodaan lehmän rasvaista maitoa. Sieltä saa poistua vaan tarpeilleen, mutta muuten vältetään kaikkea liikuntaa, ettei vaan kulu kaloreita. Siellä siis toisin sanoen lihotetaan naista miestä varten. Hääseremoniassa tämän naisen mies vertasi tulevaa morsiantaan lehmään ja tämä otettiin kohteliaisuutena. (Välihuomautuksena sanottakoon, että itseäni ei hirveästi imartelisi, jos minua verrattaisi lehmään.) Eräiden miesten mielestä nainen oli vasta sitten liian lihava, kun tämä ei pysty enää kävelemään. Mitä suurikokoisempi vaimo, sitä vauraammalta perhe vaikutti.

Tässä oli oikeastaan lähes kaksi ääripäätä. Ja mielestäni meidän pitäisikin yrittää löytää se kultainen keskitie. Se ei ole ole helppoa tässä meidän visuaalisessa, photoshopatussa maailmassamme, mutta yrittänyttä ei laiteta vai miten se meni. Ja mitä miehiin tulee, voisimme yrittää olla miellyttämättä heitä ja keskittyä vaan siihen, mikä miellyttää omaa silmää.