Aloitetaan tästä.

Hyhyh. Nyt aloin itse kirjoittaa blogia aiheesta.  Siis siitä lapsettomuudesta. 

Olen ihmetellyt ja ahdistunut blogeista, joissa puidaan ovulaatioita, varhaisia raskausoireita, ultria, aukkaritutkimuksia ja passeja. Minua on pelottanut että minusta tulisi ”raskaushullu”, kuten monet näissä blogeissa. Tiedättehän mitä tarkoitan? Että tutkisin ja analysoisin, googlaisin ja panikoisin. Että minusta tulisi mököttelijä ja jokainen vauvauutinen ystäväpiirissä saisi minut vetäytymään yksinäisyyteen. Ja että masentuisin. 

Nyt alkaa tuntua että niin on käymässä. Eilen viimeksi oli oireita. Kaksi vauvauutista/viikonloppu otti koville. Olin tietysti iloinen ulospäin. Sitten lähdin raivopäisenä juoksulenkille metsään. Ja itkin niin että kyyneleet jäätyivät silmiin. Aiaiai. Kun tulin kotiin, Googlailin vähän lisää välivuodoista ja munasolun irtoamattomuudesta. Ihan kuin se edistäisi asioita.

Olen kettulikka. Aikaisemmin en koskaan ollut paniikissa, mutta nyt olen. Jatkuvasti.

Tämä on päiväkirja lapsettomuudesta. En aio laittaa tänne kuvia ovistikuista. Enkä toivotella plussatuulia ja tarrasukkia. 

Mutta jos haluat, jaan mielelläni kanssasi ajatuksia. 

Että pysyttäis järjissämme.