Juhannus

Voihan sade! Eikö se kesä tule tänä vuonna ollenkaan? Mieli hinkui kovasti takaisin festarielämään, mutta sisällä viinilasi kädessä oli lopulta kivempi katsella sadepisaroita. Ja onnistuihan se grillaaminenkin tietty oikein näppärästi turvassa katoksen alla. Onneksi sadekin välillä taukosi ja aurinko pilkisti edes muutaman minuutin. Kesäsateessa on kuitenkin yksi hyväkin puoli – sateenjälkeinen raikas tuoksu ja syvä hiljaisuus. Ei lenkkeilijän lenkkeilijää missään. Siihen kun vielä yhdistää kauniisti kukkivat niityt on lenkkielämys taattu. Pieni villiyrttisaaliskin (nokkonen, kuusenkerkät, horsma) tuli säilömistä varten hankittua. Alkuperäinen syy metsässä samoilulle loisti harmittavasti poissaolollaan. Kuulin tosin huhua, että äidin pakkasesta saattaisi löytyä korvasieniaarre.

Vielä hieman yli viikko kesälomaan. Nyt ollaan jo voitonpuolella.