Melankoliaa

Niin se kesä taas sujahti ohi, ja syksy kolkuttelee jo kovasti ovella. Melankolia alkaa pikkuhiljaa taas hiipiä mieleen. Mihin nää päivät oikein katoaa? Toivottavasti saataisiin vielä nauttia lämpimistä ja aurinkoisista päivistä, vaikka tänään on melkoisen synkkää ollutkin. Ei anneta syysmasennukselle ihan vielä jalansijaa, sillä vielä on monta kesäjuttua tekemättä.

Elokuu on monesti uudistumisen aikaa. Uusia asuinpaikkoja, kouluja ja ihmisiä. Kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät tammikuun tapaan huhkijoista. Tehdään suuria lupauksia ja suunnitelmia. Sisustuskärpänenkin saattaa taas puraista. Minulla on todella ristiriitaiset fiilikset koko syksystä. Vaikka en millään malttaisi pysyä paikallani, toisaalta tarvitsen ympärilleni myös harmoniaa. Ja tällä hetkellä se fengshui on melkoisen sekaisin, sillä kolmen viikon kuluttua vaihdan työpaikkaa. 

Niinhän se yleensä menee, että ne parhaat asiat tapahtuvat, kun niitä vähiten osaa odottaa. Ja tämä yllätys tuli kyllä niin puskista, ettei kesäloman viimeisistä päivistä meinannut tulla mitään, kun vain jännitin sitä viimeistä puhelinsoittoa. Ja kun se soitto viimein tuli, meinasin itkeä ilosta. Viime vuosina kovasti ahdistusta aiheuttanut kysymys, mikä minusta oikein tulee isona, nytkähti sitten kerralla kunnolla eteenpäin. Toisaalta olen onneni kukkuloilla, toisaalta taas kauhusta kankeana. Hyppään tuttuakin tutummista työtehtävistä aivan uusiin. Ehkä se alun avuttomuus ja muista riippuvaisuus hieman ahdistaa. Ikuinen perfektionisti voisi hieman hellittää. Alaa en vaihda, mutta uudet tuotteet ja ympäristö inspiroivat kovasti. Pääsen lähemmäs luontoa, mistä on muodostunut minulle todellinen henkireikä. Paikka rauhoittua. Tämä vuosi onkin sitten lopulta melkoinen muutosten vuosi. Vaihtoon on mennyt asunto ja nyt työpaikka. Mitähän seuraavaksi?