Vihreää

Isän laittama ruoka lapsuudessa oli varsin harvinaista herkkua. Yleensä tämä herkku oli keitetyt perunat ja jauhelihakastike, jota meillä kutsuttiin murukastikkeeksi. Äiti toki laittoi monenlaista ja maalaista ruokaa, mutta isän kokkailut ovat jääneet erityislaatuisina mieleen. Vanhempien parin vuoden takaisen eron myötä on isästä kuoriutunutkin jo varsinainen mestarikokki. Uusi jopa pakonkin sanelema asennoituminen ruuanlaittoon ei siis välttämättä ollutkaan kovin huono juttu. Isän ruokakokeilut saivat myös minut eilen hullunkiilto silmissä koluamaan lähimetsän antimia, jos Helsingissä nyt tuota pientä maaplänttiä voi edes metsäksi kutsua. Hartaan etsinnän jälkeen sainkin pienen saaliin. Nokkoset kattilaan ja maut säilöön talvea varten. Keittovesi kannattaa muuten myös säästää kasteluvedeksi kukille.

Nokkoskeitto: sipulia/valkosipulia/suolaa/pippuria/ryöpättyjä nokkosia/kookoskermaa/limeä/katkarapuja