Milano

Lisää veitsenkääntöä matkakuumeeseen. Tällä kertaa palataan syksyyn 2012, ja Italiaan. Lennot Ryanairilla Tampereelta Bergamoon, josta jatkettiin bussikuljetuksella Milanon keskustaan. Lennot kestivät molempiin suuntiin vajaat kolme tuntia, ja bussikuljetus lentokentältä Milanon keskustaan kesti ruuhka-aikaan noin puolitoista tuntia. Majoituimme aivan keskustassa sijaitsevaan Hilton Milaniin. Erittäin viihtyisät huoneet ja mahtava monipuolinen aamupala. Sijainnin puolesta en suosittelisi herkkäunisimmille. Äänieristystä ei liiemmin ollut.

Vaikka viikonlopusta melkein kaksi päivää meni jo pelkästään matkustamiseen, on kohde silti oivallinen valinta viikonloppumatkalle. Päänähtävyydet on koluttu varsin nopeasti, jonka jälkeen voi keskittyä kulinaristiseen puoleen. Pizza oli ainakin Naviglin alueella aivan mahtavaa, ja jäätelö on tietenkin jo itsessään aivan oma lukunsa. Puhumattakaan loistavista valkoviineistä.

Ostettiin heti perjantaina kahden päivän metrolipppu, joka kustansi tuolloin vajaat yhdeksän euroa ja kattoi koko Milanon metroverkoston. Huippuhelppo ja selkeä liikkumisväline jalkojen ohella. Kahlattiin hieman läpi Naviglia, jonka kanavat harmittavaa kyllä olivat tyhjennettyinä putsausta varten. Loistava tekosyy siis vierailla kaupungissa uudelleen. Naviglin lisäksi kävimme katsastamassa molemmat suuremmat shoppailukadut Via Torinon ja Corso Buenos Airesin. Kummastakin löytyy lähes identtinen valikoima perusketjukauppoja Bershkasta Zaraan. Näiden lisäksi ostoksia tehtiin muutamilla markkinoilla sekä tietenkin ruokakaupassa. Pidin erityisesti Milanon valtavan päärautatieaseman arkkitehtuurista. Se sykähdytti ehkä enemmän kuin Duomo tai kauppakeskus Galleria Vittorio Emanuele II.