Boavista

Tehdäänpä jälleen katsaus matkailuhistoriaan. Viime vuoden #hätäpaniikkikohdeennenyrittäjäleskenelämää, olkaa hyvät.

Boavistan saarta Kap Verdellä voi kuvata oikeastaan vain yhdellä lauseella – no stress. Ja se päteekin sitten oikeastaan koko saaren toimintaan, joten tiukkapipoisen loma-asenteen ja ennalta suunnitellun ohjelman voi ihan suosiolla jättää lentokoneeseen. Odottelitpa sitten kyytiä päiväretkelle tai laskua ravintolassa, se saattaa ottaa oman aikansa tai unohtua kokonaan. Kun katselet paikallisten kävelytapaa, ymmärrät viimeistään mistä puhun.

Majoituimme pienessä huoneistohotellissa Sal Rein kylän ulkopuolella, ja oppaan pelotteluista huolimatta kävelimme kyllä reippaasti myös pimeän aikaan matkan kylästä takaisin hotellille. Vaikka yhteinen kieli henkilökunnan kanssa usein puuttuikin, löytyi lähin ruokakauppakin lopulta melko kivuttomasti. Paikallisten avoin ystävällisyys ilman juonikkaita taka-ajatuksia aiheutti aluksi hieman hämmennystä juroissa suomalaisissa, mutta loppuviikkoa kohden sujui no stress -asenne jo itseltäkin kuin vanhalta tekijältä.

Mitään nähtävyyksiä saarella ei loputtoman rantaviivan ja paikallisten elämän lisäksi juurikaan ole, mutta erilaisia retkiä oli kyllä runsaasti tarjolla. Teimme viikon aikana molemmat eteläisen ja pohjoisen saarikierroksen. Pomppuisen kyydin ja autiomaiden jälkeen olin kyllä ikionnellinen, ettei lähdetty omin päin autolla seikkailemaan. Loppuaika keskityttiin oikeastaan rannalla makoiluun ja valtavissa aalloissa leikkimiseen. Mereneläviä tuli viikon aikana hotkittua ihan kiitettävästi, ja menihän se mahakin lopulta hieman sekaisin raa’an kalan maistelusta. Mutta siitähän tietää vain kokeilleensa rohkeasti ja ennakkoluulottomasti jotain uutta.