Hurjaa
Jatketaan vielä tovi kesäkuvilla. On ne ehkä hieman kivempaa katsottavaa kuin vuoret nenäliinoja ja punaisia neniä. Eikä linnottautuneena neljän seinän sisään teemukikädessä hirveästi kerrottavaa ole kyllä vielä ehtinyt ilmaantuakaan. Paitsi, että olen nähnyt ihan kamalia painajaisia. En ikinä muista nähneeni minkäänlaisia unia edes niitä hyviä, joten mistähän alitajunnan lokerosta nämä tuskahien pintaan nostattavat katkelmat ovat peräisin. Hui.
Mutta niihin hieman kepeämpiin tunnelmiin nimittäin reissussa toteutui myös yksi pitkäaikainen haaveni – ratsastus. Pelkään hieman valtavia suomenhevosia, ja kauhistelin Suomen hintoja, joten kun etukäteen lueskelin mahdollisuudesta ratsastaa, ja vieläpä viidakossa, olin täysin myyty. Ja tähän päivään yhdistettiin vielä pari muutakin huippua kokemusta. Päivä aloitettiin lava-autolla körötellen kohti Puerto Platan laitamilla sijaitsevaa Countryworld Adventure Parkia. Valjaat päälle ja menoksi! Puistossa sijaitsee yhdeksän vaijerinen rata (zip line), josta sai mukavan adrenaliinibuustiin. Rata alkaa helpoilla harjoitteluliuilla, jos ei meno ole ennestään tuttua, ja vauhti hurjenee kohti loppua. Onneksi aamu oli hieman pilvinen, sillä siirtymät seuraaville lähtöpaikoille vaativat ajoittain melkoisen kapuamisen. Zip linen jälkeen hypättiin hevosten selkään ja painuttiin viidakkoon. Hevosia tilalta löytyy niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin menijöille. Vaikka en ole ratsastanut kahteenkymmeneen vuoteen, löytyi yhteinen sävel oman kovin menohaluisen ratsun kanssa nopeasti. Tottelevainen kaveri onneksi kuitenkin, ja sai sillä hieman vauhdikkaampaa menoakin kokeilla pariin otteeseen. Mahtava parituntinen vaellus viidakon siimeksessä, välillä vedessä kahlaten. Hyttysmyrkkyä kannattaa suihkutella runsaasti. Sen verran kamalalta näyttivät omat jalkani. Tilalta löytyy myös pieni eläintarha, jota sai kierrellä lounaan jälkeen.
Mahat loistavasta paikallisesta lounaasta täysinä suuntasimme kohti päivän viimeistä etappia – Damajaguan vesiputouksia. Luonnon oma huvipuisto oli kyllä kyseessä sanan varsinaisessa merkityksessä. Vesiputouksia on kokonaisuudessaan 27, me laskimme ja hypimme niistä 12. Harmittaa ihan älyttömästi ettei mukana ollut vedenkestävää kameraa, sillä putkouksista ei ole jakaa yhtään kuvaa. Loistava syy siis mennä uudestaan. Alkuun on melko rankka 20 minuutin ylämäkipatikointi kuumassa ja kosteassa viidakossa, mutta ensimmäinen pulahdus viileään makeaan veteen teki siitä jokaisen hikipisaran arvoisen. Huikaisevat maisemat – syvä kanjoni, jonka yllä kasvaa viidakko. Viileä kristallinkirkas vesi ja turkoosit kivet tekevät kokemuksesta ainutlaatuisen. Korkein hyppy oli oppaan mukaan 8 metriä, ja se oli vuorossa heti ensimmäisenä. Ja mikäli korkeat paikat pelottavat pystyy hyppäämisen myös skippaamaan ja laskeutumaan ne tikkailla alas. Aivan mahtava kokemus, ja voin suositella kyllä kaikille adrenaaliinia janoaville.
