Kirveslammen kierros

Ja koska ensimmäisen kierroksen kilometrimäärä ei minun jaloissani aiheuttanut vielä tarpeeksi hapotusta, käytiin kiertämässä vielä toinen. Onnistuneen reissun resepti on ehdottomasti pakata tarpeeksi eväitä mukaan. Tulee nuo hiljaiset napisiatkin kiltisti pullantuoksun perässä. Sillä sai jopa tietokoneorjentoituneen pikkuveljen messiin. 

Kirveslammen kierros on vain 1,7 kilometriä pitkä, joten sen kiertää hieman tottumatonkin samoilija melkoisen kivuttomasti. Haapasuon maisema on kaikessa karuudessaan mykistävän upea. Luontotornista avautuu huikea näkymä pienelle suolammelle. Pitkospuut ovat todella hyvässä kunnossa, joten suonsilmään mulahtamista ei tarvitse pelätä. Voi keskittyä rauhassa kuuntelemaan lintujen laulua ja ihailemaan vienosti tuulessa keinuvia tupasvilloja. Täydellistä. Vuoden seitsemäs reissu oli siis Leivonmäen kansallispuiston upeat maisemat.

Oon tainnut löytää kesyttäjäni – luonnon. En koe missään muualla näin täydellistä rentoutumista. Jopa joogasalissa kaikken vaikeimmassa asanassa saatan muistaa kotona odottavat pyykit. Eipä tule tuommoisia typeryyksiä mieleen kuvatessa täydellistä suomaisemaa korkeuksista. Ja se järkyttävä uupumus auton oven sulkiessa. Kun on tuntitolkulla kaikki aistit avoinna, on väsymys melkoinen. Mutta ne maisemat, tuoksut ja äänet on kyllä täydellisesti sen arvoisia.

Vielä viikko töitä ennen kesäloman toista osiota. Jaksaa jaksaa. Onneksi tulee tuo juhannus tähän väliin. Koiraherra on viettänyt omaa kesälomaansa kohta kaksi kuukautta ja vihdoin päästään hakemaan sankari kotiin. Koirattomuus tuo toki paljon vapautta reissailla, mutta en vaan enää osaa olla ilmankaan. Eipä ole lenkkitossut paljoa viihtyneet jalassa. Tähän tulee erittäin kaivattu muutos. Eikä mikään piristä paremmin työpäivän jälkeen kuin intopiukkana ovella vastassa oleva karvakamu.