Luonnossa
Minä ja luonto ollaan kyllä löydetty toisemme uudestaan. Aika monta vuotta siihen menikin. Kun asui lapsuutensa melkein metsän keskellä, oli muutto betoniviidakkoon se suuri unelmien täyttymys. Ja vaikka kuinka kaupungissa asumista edelleen kovasti rakastankin, on mieli alkanut aina välillä kaipaamaan pois kaikesta hälinästä. Kun pää alkaa tuntumaan turhan raskaalta on kivaa, että irtiotto on kuitenkin vain sen metromatkan päässä. Ajatukset selkenevät kummasti, kun on tilaa vähän hengähtää. Taitaa kesälomantarve koputella jo vienosti ovea, kun ei enää pelkät joogatunnit riitä rauhoittumiseen. Sen saman seesteisyyden kun vielä saisi napattua mukaan ja siirrettyä omaan arkeen. Raikas meri-ilma virkistää ihanasti, mutta ratikkakiskojen meluun on silti aina ihana palata.
