Olen kovasti pohtinut viime aikoina minäkuvaani eri muodoissa. Niin henkistä kuin fyysistäkin. Olen käynyt läpi tavoitteitani ja toiveitani. Alkuvuoden olen pyöritellyt mielessäni suhdettani rahaan. Tulemme kyllä toimeen, mutta suhteemme on varsin myrskyisä ja ailahtelevainen. Haluaisin sen olevan hieman tuottoisampi ja tasaisempi. Ja vaikka kuinka inhoankin jo sanaa säästäminen, nielin inhoni ja marssin pankkiin. Sain ihme kyllä paljon positiivista palautetta rahankäytöstäni, tavoitteistani ja säästämissuunnitelmastani. 

Nyt on sitten säästöt hajautettu moneen eri suuntaan. Minusta on tullut rahastosäästäjä ja osakesijoittaja. Ovathan ne sanoina jo niin paljon kivempia kuin pelkkä säästäminen. Ah ihana naisenlogiikka. Mahtavaa logiikkaa oli myös se, että kun kotona vihjailtiin taas ostolakon suuntaan, minä hiihtelin nettikauppojen sijaan osakemarkkinoille. Onkohan minusta lopultakin kuoriutunut aikuinen? Vilkaisen eteisen tennarikokoelmaa, ja palaan nopeasti takaisin maanpinnalle. Ei. Ehkä vain pikkuisen järkevämpi.