Luvassa viimeinen palanen Dominikaanista – nimittäin yhteenveto. Sitten on tämä matka taputeltu, ja voikin alkaa suunnittelemaan seuraavaa. Miten niin kärsimätön persoona? Kokonaisuutena matka jätti hieman negatiivisen sävyn. Sen saattoi varmasti jo aistia edellisistä kertomuksista. Ei niinkään itse maan vaan sen ensimmäisen viikon sateen vuoksi. Olin odottanut matkaa niin paljon, ja sitten se armoton isku vasten kasvoja. Suomessa satoi, ja Dominikaanisessa satoi. Great! Hintatasoa kehuttiin myös kovin edulliseksi. No riippuu tietysti mihin vertaa, mutta itse en kyllä pitänyt maata halpana, jos parin viikon aikana haluaa tehdä muutakin kuin huljutella varpaita uima-altaassa. Tekemistä on kyllä paljon, mutta rahaa sai kolmeen retkeen ja yhteen omatoimiseen kaupunkikierrokseenkin kyllä kulumaan hurjan summan. Hotelli itsessään oli ihan ok, mutta alue niin väärä. Lavastekaupunki ei vain ollut minun juttuni.

Toki toisen viikon mahtavat säät ja tehdyt jutut saivat mielen iloiseksi. Uusia kokemuksia ja hieman kaivattua adrenaliiniakin. Eikä luonnon upeutta voi kiistää varmasti kukaan kyseisessä maassa vieraillut. Ehkä surffityyppien rento Cabarete olisi ollut meille parempi vaihtoehto. Tai vihreä Samana, tiedä häntä. Parasta kuitenkin on se, että taas on yksi maa nähty ja edes jotenkin koettu. Uuden kulttuurin näkeminen ja kokeminen itsessään antaa jo niin paljon, että pienen pettymyksen riski on vain joskus otettava. Enkä kyllä muista olleeni koskaan näin täynnä energiaa uuden vuoden alkaessa. Täysin hukkaan ei reissut mene onneksi ikinä. Huhuh, ja onneksi huomenna on taas perjantai.