Tunne

Perjantai – viikon paras päivä tietenkin! Se päivä, kun pääsee töistä aikaisin kotiin. Se päivä, kun valoa kerrankin riittäisi kuvailuhommiin. In my ass. Mikä oli tuo hirveä sumu ja harmaus yhden aikaan iltapäivällä? Ai niin talveksi sitä kai kutsutaan. Sen tuppaa välillä unohtamaan, kun odottelee lunta ja pakkasia. Syksyn väriloisto ja pimenevät illat on kivoja. Kinokset ja pakkanenkin on ihan kivoja. Mutta mikä on tämä vuosi vuodelta pitenevä aika niiden välissä? Syvi? Tuulee, sataa ja on pimeää. 

Hieman harmituksestani selvinneenä alan löytää niitä kivojakin asioita tästä perjantaista. Varasin ensi vuodelle ensimmäisen reissun. Sisustusmatka Tukholmaan on luvassa ainakin helmikuussa. Avattu punkkupullo tuoksuu huumaavasti keittiössä. Pitsataikina on kohoamassa. Joogakamat vuoden viimeiselle tunnille odottavat eteisessä. Ja ai niin! Ollaan kissan kanssa mirriporukalla viikonloppu. Voidaan yhdessä maata kerällä sohvan nurkassa ihan koko viikonloppu. Ehkei sentään. Kiva juttu on myös tuo uusi saippuapullo. Tuhahtelen muotivillityksille yleensä, mutta tämä oli pakko väsätä. Nyt mielentilaksi zen, ja kroppa mutkalle.