Uusi mahdollisuus

Kirjoittelinkin aiemmin ensimmäisestä hieman reisille menneestä Sipoonkorven reissusta. Kaikelle ikävälle kannattaa aina antaa tilaisuus näyttää se positiivisempi puolensa. Ja kun asioita tutkii uudemman kerran, saattaa löytyä jotain korvaamatonta, mikä jäi ensimmäisellä kerralla täysin huomaamatta. Se voi olla tunne, tai tuoksu tai maisema, joka olisi jäänyt täysin kokematta. Se uusi mahdollisuus tulikin hieman nopeammin kuin oli ajatellut, sillä jo viikon päästä edellisestä, oltiinkin taas tutulla parkkipaikalla.

Tällä kertaa lähdettiin tarkoituksella reissuun yötä vasten, sillä huhujen mukaan alueelta löytyisi oiva lohipaikka. Ja ei, minä en kalasta. Sen puolen hoitaa tuo karvaisempi versio. Sen sijaan löin uuden rinkkani täyteen varustukseen ja selkään patikkamatkan ajaksi. Pitäähän uusi kapistus ja minun reisilihakseni testata ennen ensimmäistä kunnon reissua. Taitaa ainakin kävelykunto olla kohdillaan, kun ei askel alkanut painaa 15 kilon lisäpainosta ja vetävästä koirasta huolimatta. Lohilammelta tarttui mukaan yksi kirjolohi ja iso ämpärillinen mustikoita. Ei pöllömpää. Kaikken parasta oli kuitenkin istua ja ihastella muuttuvaa lampimaisemaa kahvikupposen kera. Tuoksutella utuista kesäyötä. Sipoonkorpi, olitkin ihan jees.