Tavallista arkea, tavallisessa kodissa

Aitous. Rehellisyys. Nämä taitavat olla trendisanoja, mutta minulle nuo on ollut perimmäisiä arvoja aina. Ne tarkoittavat minulle mm. tavallista arkea, tavallisessa kodissa. Se on mun juttu. Ei liian hienoa, ei liian kallista. Vaikka olen perustyytyväinen moneen asiaan elämässä, sellainen perustyytymättömyys on silti olemassa. Kai sen pitää ollakin, muuten ei ehkä kehity, eikä näe kehitystarpeita.

Tässä on mun yhden arkipäivän paras hetki. Pelkistetty, kursailematon. Minä, lapsi, koirat ja pyykin silitys. Vuonna 1954 rakennetun rintamamiestalon keittiössä. Keittiössä, jonka puuseppä mieheni on suunnitellut ja tehnyt itse. Talossa joka on meille liian pieni, eikä meinaa mennä millään kaupaksi. On kai alettava suunnittelemaan laajennusta. Vaikka ollaan ihan tyytyväisiä taloon, ei silti täysin tyytyväisiä olla. Ihminen taitaa luonnostaan olla tämmöinen, että aina voisi olla vähän parempaa ja seuraavassa lauseessa kuitenkin on ihan tyytyväinen? Vai?

Me mennään huomenna Ähtäriin katsomaan Pandoja. Laittakaa ig: @kiilto_kuvia_heidimaria_h seurantaan jos haluatte olla mukana. Tili löytyy tämän sivun yläpalkin ig täpästä myös.

Hyvää viikonloppua!