Paluu menneisyydestä?

Vastasiko puhelimeen isäntä vai emäntä? Lapset? Vai palvelusväki? Millaista oli niiden henkilöiden arki, jotka puhuivat tässä puhelimessa? Kuuluiko luuristasi hyviä vai huonoja uutisia? Mitä sinulle kerrottiin? Tarvittiinko kätilöä vai hauturia? Ilmoittivatko kaukaiset vieraat tulostaan vai saatettiinko tietoa naapurille? Juoruttiinko muuten vain? Puhuttiinko Suomea vai Ruotsia? Missä olet ollut kaikki nämä vuodet?

Olisitko voinut kuvitella, että sinusta otetaan n. 120 vuotta syntymäsi jälkeen kuva amerikkalais valmisteisella puhelimella, josta kuva ladataan langattomasti FB:kiin.

Ai mihin? Feis-book-kiin. Minä tein niin. Se on sosiaalinen media, jossa voin olla sosiaalinen, olematta oikeasti sosiaalinen. Mitä järkeä? En minä tiedä, niin vain nykyään tehdään. Kirjoitin saatetekstiksi kuvan kylkeen ”ostin puhelimen”. Kymmenen tykkäystä, kaksikymmentä tykkäystä, kolmekymmentä tykkäystä. Jossain vaiheessa sinut hylättiin ties minne, mutta nyt olet täällä ja sinusta tykätään. Tykkäykset tarkoittaa nykyään, että jostain asiasta tai asian ilmaisusta tykätään.

Tähän tuskin tuli 1900-luvun alussa viestiä, ”voiks lattaa femman mun tilille?” ”Broidi kiusaa”. ”Tuotko kaupasta jotain tullessas?” ”Koira on kussut matolle.” Ei tullut sähköposteja. Some ei ollut sen paremmin ilona kuin ahdistuksenakaan. Kuvia ei voinut ottaa. Videoita ei voinut ottaa. Puhelinta ei kannettu mukana. Ei tiedetty että se on soinut, jos ei ollut ollut paikalla sitä kuulemassa. Ei viestejä vastaajassa. Olen vähän kade tästä aikakaudesta.

Löysin tämän Ericsson merkkisen puhelimen tällä viikolla tori.fistä ja käsi sydämellä voin kertoa, ettei mikään hankkimani puhelin ikinä ole herättänyt minussa niin paljon tunteita ja kysymyksiä kuin tämä. Kaiken lisäksi tämä tuli myyntiin naapurikadulla tässä Äänekoskella.

Olen ”pörssiytynyt” https://www.blogit.fi/heidi-maria–elämää-keski-suomessa/seuraa