Kuvataidetta aamu neljältä

Paljon kello on? Neljä. Aamulla! Huoh. Kun on tottunut nukkumaan pari vuotta yöunia parin kolmen tunnin pätkissä voi käydä näin. Menin aikasin nukkumaan ja n. 5 yhtäjaksoisen erittäin hyvin nukutun tunnin jälkeen olo oli ihan hyvin levännyt.

Kahvit tippumaan, kahvia kuppiin ja kuppi työpöydälle. Sama tässä kai on tehdä kouluhommia. Tein rakennetun valokuvan. Esimmäisen mitä ikinä olen tehnyt.

Tässä ei mikään ole alkujaan ollut samassa kuvassa. Oma kuvani on kännykkäselfie. Taapero on kännykkä kuvasta. Koirat on eri kuvista, mutta järkkärillä kuvattuna. Tausta on photostockista ja räiskäsin sinne vähän spaytä lisäksi.

Simsalabim tuli kuvataidetta:

Lopputulos on hyvin minun elämääni kuvaava. Itse olen suht väritön ja neutraali, mutta elän erittäin pirskahtelevan porukan kanssa värikkäässä maailmassa. Etualalla on kuvasta pois hyppäävä taapero. Hän täyttää ensi kuussa 2 vuotta. Asenne on Rock. Tämän porukan kanssa vietän päiväni silloin, kun isommat lapset ovat koulussa ja mies töissä. Tänään on sellainen päivä.

Tässä kollaasi kuvista joista rakensin tämän kuvan.

Rakennettujen kuvien teossa voi varmaankin harjoittelemalla tulla oikeinkin hyväksi. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, kun tämän 40+ heinähattu emäntäkin Keski-Suomesta ottaa yhdessä aamussa haltuun. Voin vain kuvitella, kuinka paljon ihmisiä valokuvilla huijataan. Näytetään jotain, joka ei pidä alkuunsakaan paikkansa tai ainakin ne on erotettu asiayhteyksistään pois.

Kertokaas, onko rakennettu kuva hitti vai huti?

Sumuista Keskiviikkoa.