Talvi ja rintamiestalo. Siinä on omat juttunsa, hyvät ja huonot puolensa. Mä tykkään että on kiva kun on tulisijoja. Ne tuo oman tunnelmansa. Ja hyötynsä.

Meidän rintamamiestalon talviarkeen kuuluu puiden pilkkominen ja niiden hakeminen puuvajasta. Lähes päivittäin. Kirves pysyy hanskassa minullakin. Samalla se on mielettömän hyvää hyötyliikuntaa. Lavat ja hartiat saa mukavasti liikettä.

Tosi hienoahan tämä on nimenomaan silloin, kun lämmitysrumban kokee noin ja pystyy mieltämään koko jutun ihanaksi elämäntavaksi. Toisinaan tulee vastaan niitäkin hetkiä, kun ei yhtään jaksaisi lähteä hakemaan puita ja lämmittää tai arjessa on kaikkea muutakin kiirettä tai on vaikka kipeä. Tekisi mieli vain kääntää sähköpatterit isommalle. Se on vaihtoehto, johon me turvaudutaan todella harvoin. Patterit on kyllä talvisin päällä, mutta ne on niin pienellä, että käytännössä ne eivät ole päällä jos yhtään on puilla lämmitetty.

Meidän vuonna 1954 rakennetussa talossa ei tietenkään ole lattialämmitystä (pesuhuoneessa on, koska se tehty jälkeenpäin) ja villasukkien hyötyominaisuudet pääsee  viileillä lattioilla oikeuksiinsa. Tämä on mun mielestä ihan paras kohta rintamamiestaloelämässä. Semmonen olosuhteiden vaatima hyggetouhu.

Minun ihan tavanomainen päivän asu näkyy kuvissa. Turvasaappaat on mun ykköset puuhommissa. Käyn minä niillä välillä kaupassakin, eikä sitä kukaan pitkään katso. Sopii vallan mainiosti Äänekosken katukuvaan.

Tänään kävin puita vajasta hakemassa ja näyttää siltä, että kohta on muutama motti tilattava lisää puuta. Puita etsin mm. tori.fistä ja Fb:stä. Koivumotin hinta on siinä n.40e – 50e kotiin toimitettuna tällä hetkellä. Sieltä joku puu-ukko traktorin kärrillä tai auton peräkärryllä niitä pihaan tuo. Motilla lämmitetään taloa helposti pari kolme viikkoa. Sähkönkulutus meillä on aika pientä, joku n. 4000-5000kwh / vuosi. Ja sitä puuta palaa talvesta riippuen 5-10 mottia.

Miltä kuulostaa talvinen rintamamiestaloelämä tai jos asut itse, mikä sinusta on parasta rintamiestaloissa talvella?