Ruokaihastus

”Ruokaansa intohimoisesti rakastavat ihmiset ovat parhainta lajiaan; sen lisäksi, että heillä on kyky nauttia ovat he oivaltaneet syömisen syvimmän olemuksen – se on kahden luontokappaleen kunnioittava ja autuas kohtaaminen, päämääränä mielihyvä ja kummankin osapuolen kasvaminen itseään suuremmaksi.”

Täten ehkä hieman mahtaillen, itse itseäni siteeraten aloitan juttusarjan, jossa tulen esittelemään teille ruokaihastuksiani. Tarjolla ei ole sen monimutkaisempia kokkailuita tai reseptejä, vaan luonnon omia rehellisiä ruoka-aineita, sellaisenaan syötäviä, omana itsenään rakastettavia.

Ruokaihastuksia tulee putkahtelemaan blogiin silloin sun tällöin, ehkä usein, ehkä harvemmin, Amor yksin tietää. Milloin nyt ihastuksen huuma sitten pakottaakin julistamaan rakkauttani julki.

Ensimmäinen rakkaudentunnustukseni menee aprikooseille, noille auringon pienille kultamunille, jonka hellittelynimestä ovat vastuussa muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset.

Syitä ihastukseen on monia: Aprikoosin pehmeä samettinen pinta, joka silittää haukatessa huulia ja sisuksen makea, ei liian mehukas, mutta kuitenkin mehevä hedelmäliha, joka tarjoaa täydellisen välipalan kesäpäiviin.

Ravintotasolle mentäessä mainittakoon, että aprikoosi sisältää reilusti muun muassa A- ja C-vitamiinia ja kaliumia. Se on erityisen hyvä lähde karotenoideille, joka lukuisten terveysvaikutusten lisäksi auttaa muun muassa suojaamaan ihoa ja silmiä UV-säteiltä. Aprikoosit edistävät myös sydänterveyttä ja ehkäisevät masennusta.

Syö sellaisenaan, viipaloi smoothien tai murojen sekaan tai paloittele salaattia sulostuttamaan.

Anna aprikoosiesi kuitenkin saada hieman elämänkokemusta, ennen kun nautit ne, sillä mitä tummempi, mehevämpi ja pehmeämpi aprikoosi on, sen enemmän siitä löytyy antioksidantteja. Ja kuten etenkin ohutkuorisssa tai kuorineen syötävissä kasviksissa aina, tee rakkauden, terveyden ja kestävän kehityksen teko ja suosi luomua.

Aprikoosi päivässä pitää apatian loitolla.

♥ Virpi