Melonin yksinäisyys
Eri ruoka-aineiden ihanteellinen yhdistely on yksi aihe, josta haluan ehdottomasti kirjoittaa enemmän, sillä uskon sen auttavan monia ruuansulatusongelmista ja huonosta ravintoaineiden imeytymisestä kärsiviä. Nyt kuitenkin vain pieni katsaus erään sooloilijana viihtyvän hedelmän sielunelämään.
Eat melon alone or leave it alone.
Kyseinen lausahdus on yksi mieleeni parhaiten painuneista ruokien yhdistelyyn liittyvistä neuvoista. Se ei suinkaan tarkoita, että melonit tulisi pupeltaa yksinäisyydessä (hekoheko), vaan että meloneja ei tulisi yhdistellä samalla suullisella muiden ruoka-aineiden kanssa. Tämä johtuu siitä, että vahvasti vesipitoinen meloni on sen verran vauhdikas kaveri, että se humahtaa pikavauhdilla ruuansulatuksemme läpi ja on itseasiassa huolellisen pureskelun ja sylkikylvyn jälkeen jo hyvin pitkälti sulanutta kamaa. Mikäli melonia nauttii muiden, työläämmin sulavien ruoka-aineiden, kuten täysviljojen, maitotuotteiden tai lihan kanssa, joutuu se venailemaan vatsassa muun ruuan muhimista ja alkaa sillä välin kypsymään niiden hitauteen ja käymään ja tuottamaan kaasuja. Ja kaasuthan eivät ole kivoja.
Vannoutuneet ruoka-aineiden yhdistelysääntöihin luottavat hifistelijät suosittelevat siis melonien absoluuttista eristämistä muusta ruuasta, tai niiden syömisen ajoittamista noin puolituntia ennen muuta ruokailua. Hieman rennommin asiaan suhtautuvat sanovat, ettei asiassa tarvitse olla niin tiukka, kunhan nyt välttää suurten melonimäärien syömistä raskaiden aterioiden yhteydessä. Tällöin viimeistään saattaa etenkin herkkävatsaisille pulpahdella ikäviä kaasuoireita. Oman mahan melonitoleranssin voi helposti testiä itse.
Itse napsin melonini aamiaisen ensisuupaloina tai nautin ”korkeintaan” muiden helposti sulavien hedelmien kyljessä. Yksi freesi, nopeasti sulava ja kroppaa nesteyttävä aamupala on melonisalaatti (kuvassa), joka syntyy yksinkertaisesti eri melonilajikkeita, kuten vesimelonia, hunajamelonia ja cantaloupemelonia miksaamalla. Näin yksinmatkustusta harrastava meloni saa lauhkeita lajitovereita mukaansa seikkailuun kohti mahalaukun ihmemaata.
Kaukomailta meille hilattujen hedelmien massiivikulutus on suhteellisen epäekologista toimintaa, mutta melonien nauttimiselle on joskus aikansa ja paikkansa. Näitä ovat etenkin erityisen kuumat ajat ja paikat. Melonit kun ovat kroppaa tehokkaasti viilentäviä ja sopivat käytettäväksi helteellä ja kropan sisäisten kuumuusoireiden hoidossa. Vaikka kuumia kelejä saadaan meidän lakeuksilla odotella vielä kotva, ovat erilaiset kropan ylikuumenemistilat hyvin yleisiä, vuodenajasta riippumatta. Ylikuumuus voi oireilla muun muassa aknena, närästyksenä, kuumeena, nenäverenvuotona, päänsärkynä ja hermostuneisuutena.
Aikoinaan kärsiessäni rosacea-tyyppisestä ihotulehduksesta, joka kiinalaisen lääketieteen mukaan luetaan yhdeksi ylikuumuusoireeksi, akupunktiolääkärini suositteli minulle säännöllistä vesimelonin syöntiä. Se lienee mieluisin saamani lääkeresepti, sillä olen lapsesta asti ollut hulluna kyseiseen hedelmään. Voin helposti kiskaista kokonaisen meloninmollukan yhdeltä istumalta.
Viilennysvaikutuksen lisäksi melonit edistävät nesteiden poistumista kropasta ja huuhtelevat pois myrkkyjä. Siemenelliset melonit ovat myös mainioita hyvien hiilihydraattien lähteitä. Emäksisyydeltään ne ovat neutraaleja. Lisäksi melonit jopa vähentävät joidenkin tutkimusten mukaan stressiä, joka puolestaan aiheuttaa kehon kuumenemista.
Eli kaikki kuumakallet ja -kissat ohoi, nyt vaan melonia kitaan!
♥ Virpi