Eläköön vesi!
Uusimmasta Trendistä löytyy asiaa vedestä, sen terveyshyödyistä ja siitä, miten yhä useammat eivät enää kelpuuta kiduksiinsa hanavettä, edes meillä Suomessa.
Jos minulta kysytään, olen aina elävien puolella, myös juoma-asioissa. Omaan makuuni parhaat drinksut lähtevät siis suoraan luonnossa pulppuavista lähteistä, sieltä mistä oikea vesi on kotoisin. Tämän ymmärsin viimeistään viime kesänä, kun aloimme tekemään vedenhakureissuja Helsingin lähistön luonnonlähteille vesitonkkiemme kera. Lähdevettä huljuttaessa nielusta alas todella tajuaa mistä sanonta ”vesi vanhin voitehista” on peräisin.
Vedellä ja vedellä on eroa. Eikä kemikaalein tainnutetulla hanavedellä ei ole mitään tekemistä oikean Veden kanssa. Lähdeveden energiat herättävät lakastuneimmankin ihmiskasvin horroksestaan – joka tasolla. (Tähän saumaan voisin puhua tarkemmin veden tietoisuudesta, mutta se taitaa mennä jo niin hipiksi, että jääköön seuraavaan kertaan. Nyt riittäköön hienovarainen lämppäys aiheeseen;)
En halua lietsoa paniikkia kanatarhaan leimaamalla hanavettä suoranaiseksi myrkyksi. Suomalainen hanavesihän on maailmantasolla todella kliiniä kamaa. Mutta miksi tyytyä suhteellisen siedettävään, jos tarjolla on parasta? Ja mahtavia luonnonlähteitähän on Suomi pullollaan! Itseäsi lähimmän luonnonlähteen + muuta hyvää vesifaktaa voit tsekata löydälähde.comista. Muistan joskus aikoinani eksyneeni kyseiselle sivustolle ja ajatelleeni, että okei, nyt menee jo liian hifistelyksi, jos vesienkin kanssa pitää alkaa kikkailemaan. Noh, en ajattele enää. Oma kokemus on osoittanut, millaiset energiaerot suodattamattomalla hanavedellä ja lähdevedellä on ja sen, miten elävän veden energia siirtyy suoraan kropan joka soluun. Ja eipä ole enää aikoihin tälle plikalle hanavesi maistunut. Paitsi suodatettuna, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Kilistelkäämme siis vedelle, elämälle! Tässä vielä talvinen videoklippi eräältä vedenhakureissultamme Tammisaaresta. Pakkasta oli yli kipurajan ja painavat vesitonkat venyttivät käsiin ainakin kymmenen lisäsenttiä, mutta olihan se jälleen sen arvoista.
(video: finn andersson)
Pst. suuri ja kaunis kiitos vielä Olli Postille, joka on pitänyt meidän perheen hyvissä lähdevesissä parisen viikkoa. Priceless. Toivottavasti muissakin kaupungeissa tyypit innostuisivat roudailemaan ja jakamaan lähdevettä. Kaikilla kun ei välttämättä ole aina mahdollisuutta päästä itse lähteelle. *vinkkivinkkinen*
♥ Virpi