Järkevästi tunteella

Törmäsin aamulla läppärini työpöytää siivotessa alla olevaan kuvaan, joka sai minut mietiskelemään järkeä ja tunteita sekä niistä kumpuavia valintoja.

 

 

Kuten kuvassakin viitataan, järjen ja sydämen äänestä puhutaan kovin usein kuin kahdesta eri ääripäästä, kahdesta ihmisen sisäisestä neuvonantajasta, jotka useimmiten haluaisivat ohjata henkilön toimintaa toisistaan poikkeaviin suuntiin, eri valintojen pariin. Se, kumman ohjaukseen ihmistä kehotetaan antautuvan, riippuu neuvojasta. Fiksujen ja harkitsevaisten aikuisten kuulee usein antavan ohjeita kuten: ”Ole nyt järkevä.” tai ”Kannattaa miettiä asiaa järjellä.” Me hipit puolestaan henkäilemme lauseita kuten: ”Kuuntele sydäntäsi. Sydämellään näkee parhaiten.”

 

Jotkut voivat tulkita tunteisiin nojaavien valintojen olevan pahimmassa tapauksessa epäkypsää kimpoilua viettien ja muuttuvien mielihalujen perässä. Itselleni sydämen kuuntelu ei kuitenkaan tarkoita vastuutonta ja harkitsematonta toimintaa, vaan pikemminkin johonkin vakaaseen, omaan syvään tietoisuuteen nojaamista, neuvojen ammentamista paikasta, jossa järki ja tunteet itseasiassa yhdistyvät.

 

Oma kokemukseni on nimittäin usein osoittanut, että mitä paremmin olen tasapainossa itseni kanssa, sitä vaikeampi minun on edes tehdä eroa järjen ja sydämeni äänten välille. Ne kun tuntuvat laulavan silloin pääsääntöisesti yhdessä somassa kaanonissa. Kun tiedän mitä olen tekemässä ja kuka olen, pystyn esimerkiksi huomattavasti helpommin jättämään omaan arvoonsa ulkopuoliset odotukset, yhteiskunnan ja ns. auktoriteettien neuvot ja asenteet, ne jotka usein harhaisesti järjen ääneksikin voisi tulkita. Hiljentymällä oman sisäisen viisauden edessä voi parhaimmillaan huomata, ettei päässä enää kajahtelekaan kroppaa ja mieltä eri suuntiin repiviä riitasointuja, vaan ollessaan järkevä kuuntelee samalla sydäntään ja päinvastoin.

 

Nämä aatokset jaettuani kuulisin mieluusti myös teidän ajatuksianne valintojen tekemisestä. Mikä teidän valintojanne ohjaa? Kumpaan luotatte, järkeen vai sydämeen, vai ovatko ne teilläkin yhtä sisäistä ääntä?

 

Nyt tallustelen tästä äänestyskoppiin tekemään poikkeuksellisen helpon valinnan ja rustaamaan paperilappuselle kakkosen, numeron, jota sekä järki että tunteeni kannattavat.

 

Kauniin kuulasta talviviikonloppua, kuunnelkaa sydäntänne ja järkeänne, eli itseänne ja valitkaa oikein.

 

♥Virpi